Vuoden 2025 avovesikauden ollessa jo pitkällä on hyvä luoda pieni silmäys viime vuoden vedenlaatuaineistoon. Järjestelmällinen ja riittävän laaja näytteenotto antaa mahdollisuuden paitsi arvioida Pyhäjärven suojeluohjelman 30-vuotisen taipaleen tuloksellisuutta myös ennustaa tulevan aluillaan olevan virkistyskäyttökauden vedenlaatunäkymiä.

Läpi 30-vuotisen historian Pyhäjärven suojeluohjelman keskiössä on ollut ulkoisen ja sisäisen ravinnekuormituksen vähentäminen. Valuma-alueelle on rakennettu kymmeniä, jopa satoja, erilaisia toimenpiteitä, jotta valuma-alueelta järveen huuhtoutuvaa ravinnekuormitusta on pystytty hillitsemään. Lisäksi viljelijät ovat ympäristötukien puitteissa perustaneet lukuisia suojavyöhykkeitä, ja 2010-luvun loppupuolelta lähtien myös suojelutyö on keskittynyt yhä mittavammin maan kasvukuntoon sekä metsänhoidollisiin menetelmiin ja niihin liittyviin pilotointeihin ja tiedonvälitykseen. Sisäisen kuormituksen hallinnassa puolestaan vähempiarvoisen kalaston mittava pyynti on ollut keskiössä.

Viime vuodet ovat olleet Pyhäjärviseudulla poikkeuksellisen sateisia. Vuonna 2023 oltiin sadannan osalta reippaasti keskiarvon yläpuolella ja vuonna 2024 Yläneellä sijaitsevan Ilmatieteen laitoksen sademittauspisteen mukaan Pyhäjärviseudulla satoi lähemmäs 200 mm tavanomaista enemmän. Mittava sadanta näkyy suoraan järveen päätyvässä ravinnekuormituksessa, varsinkin kun suuri osa sateista on tullut kasvukauden ulkopuolella. Yläneenjoessa ja Pyhäjoessa nähtiin kuluneen talven aikana useampia ylivirtaamatilanteita, joita kuivina vuosina ei välttämättä tule ainuttakaan. Tulvapäivinä järveen päätyvän kiintoaineen osalta esimerkiksi puhutaan useista kuorma-autolasteista päivää kohti. Menneen vuoden kuormitustilannetta ei myöskään edistänyt korkealla ollut järvivedenpinta, joka pyyhki ravinteita myös ranta-alueilta järveen. Kiintoainekuormituksen aiheuttama samentuminen on ollut selkeästi nähtävillä varsinkin järven eteläpäässä (Kuva 1).

Kun katsotaan viime vuotta positiivisen kautta, niin onneksi talvella järvi sai jonkin aikaa rauhoittua jääkannen alla. Reippaat sata päivää kestänyt jääpeitteinen kausi ei kuitenkaan lukeutunut edes tämän vuosikymmenen pisimpiin, mikä saattaa olla hyvä järven sisäisen kuormituksen näkökulmasta. Järven syvännealueen happitilanne nimittäin pysyi melko pitkälle kevääseen hyvänä eikä hapenpuute näin ollen aiheuttanut kovin pahaa liukoisten ravinteiden vapautumista pohjasedimentistä. Positiivista on myös 2020-luvun alkupuolen kehitys järven kokonaisfosforipitoisuuksissa. Hankalan talven 2019–2020 jälkeen järven fosforipitoisuudet ovat olleet tasaisessa laskussa aina viime vuoteen asti, mikä on lisännyt sietokykyä parin viime vuoden runsasta ravinnevalumaa ajatellen (Kuva 2). Esimerkiksi viime kesänä järven vedenlaatu pysyi pääosin hyvällä tasolla läpi virkistyskäyttökauden. Vasta syksyyn painottuen havaittiin ajoittaisia leväkukintoja.

Joka tapauksessa on selvää, että tänä vuonna todennäköisyydet vedenlaadullisille riskeille ovat koholla lähivuosiin verrattuna. Vesistökunnostajan näkökulmasta toivottavaa olisikin, ettei kesä olisi kovin helteinen ja pintavedet pysyisivät lämpötiloiltaan maltillisella tasolla. Keväiset leväryhmät kuten pii-, nielu- ja kultalevät ovat onneksi osaltaan syöneet järveen päätynyttä ravinnekuormaa jo kasvukauden alussa ja toivottavasti ruokkivat hyvin myös järven tilan kannalta tärkeiden eläinplanktonryhmien eli vesikirppujen ja hankajalkaisten kasvua. Hyvinvoiva ja runsas eläinplanktonyhteisö hillitsee kasviplanktonlevien kasvua laidunnuksen kautta.

Pienistä tummista pilvistä huolimatta 30-vuotias Pyhäjärven suojeluohjelma toivottaa kaikille lukijoille oikein mukavaa kesää sekä antoisia hetkiä vesien äärellä!

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Vuodesta 2015 jutut löytyvät Puhdas vesi, paremmat evä(ä)t -blogista. Juttusarjan vanhimmat jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.