laituri

Sotkan hiekkamontulta Euran (Säkylän) Pyhäjärveen

Uimahalli heinäkuun ajan kiinni. Lähin uimaranta 25 kilometrin päässä eikä äiti jaksanut ihan minuuteittain sinne kuskata. Pelastuksen toi Sotkan hiekkamontut kahden kilometrin päässä. Tosin sinnekin taival oli myös nykyvalossa vaarallinen; moukuriainen, mäkinen ja kapea hiekkatie, jonka varrella sen aikaiset ”bemaripellet” ajoivat Sierralla urku auki. Kyllä se sora säärille ropisi. Ei siis pääsyä sinnekään omin voimin ennen äidin tarkan seulan läpäisevää pyöränkäsittelytaitoa ja siitäkin huolimatta varsinkin paluumatkan alamäkiosuuksilla jännitti aina. Pyöräilykypärää ei tokikaan siihen aikaan ollut ehkä edes keksitty.

Pellolla lapsuutensa viettäneeksi olen yllättävän paljon vesi-ihminen kunhan tilanne on omassa hallussani eli uidessa ja sitä teen melkein aina (kesällä), kun joku lätäkkö osuu matkan varrelle. Jäällä, laivassa tai veneessä tiedostan olevani epäilevä Einari Eurasta. Muutin 100 prosenttisena eteläpohojalaasena Euraan viime vuosituhannella vuonna 1999. Olin perehtynyt aiheeseen tutkimalla karttaa, matkailuoppaita ja mitä näitä ”appeja” silloin olikaan. Tiesin, että järviä on kymmeniä. Kesätyöpaikassa esitinkin ensimmäisenä tai toisena työpäivänä rohkean kysymyksen ”no mihinäs niitä järviä ny sitte on?” Ja niin Kati kävelytti minut Möljän rantaan. En ollut niin paljon vettä koskaan ennen nähnyt kuin Vaasan laivojen ikkunasta.

Myönnettävä se on; Pyhäjärvestä on muodostunut minullekin tärkeä paikka. Sen lukuisilla rannoilla olen uinut, saunonut, juhlinut, suppaillut, melonut, nukkunut teltassa, pintapelastusta ja ruiskupumppujen käyttöäkin on harjoiteltu. Kerran pääsin järvipelastajien veneen kyytiin ja myös jonkinlainen pieni risteily on Pyhäjärvellä tullut koettua. Hiihtää tai kävellä jäällä uskallan vain rantaviivaa pitkin ja silloinkin olen varma, etten tule selviämään reissusta hengissä. Minulta puuttuu vielä monia meriittejä ja yksi niistä on se, että Pyhäjärvi on kaikesta muusta pyöräilystä huolimatta edelleen pyörällä kiertämättä. Lupaan ja vannon, että ensi kesänä lupaan ainakin ryhtyä harkitsemaan suunnittelun aloittamista. Silläkin reissulla tulen pulahtamaan Pyhäjärvessä monta kertaa.

Teksti: Mari Hirvelä

Juttu on osallistunut Pyhäjärven puolesta -kirjoituskilpailuun viime vuoden lopulla.

Share