Tuotteella on hiilijalanjälki – mutta millainen?

Viime aikoina kiihtyneen ilmastonmuutoskeskustelun myötä etenkin hiilijalanjälkilaskelmat ovat olleet suosittuja ja puhuttuja. Alhainen hiilijalanjälkimerkintä tuotepaketin kyljessä voi lisätä sen myyntiä. Erilaisia laskelmia ja mittareita tarvitaankin markkinoinnin avuksi sekä päätöksenteon tueksi, mutta tällä hetkellä niihin on vielä syytä suhtautua kriittisesti. Mitä ne oikeastaan kertovat? Ovatko ne vertailukelpoisia keskenään? Todella usein laskelmat keskittyvät vain esimerkiksi jonkin tuotteen käytön aiheuttamiin eli suoriin hiilidioksidipäästöihin, mutta tuotteen valmistukseen tai sen käytön jälkeiseen toimintaan liittyvät eli epäsuorat päästöt jäävät huomioimatta. Tuotteen kokonaisvaikutuksia on vaikea nähdä, kun päästöt syntyvät muualla. Tarkasteltaessa tuotteen koko elinkaaren aikaista kokonaisuutta se ei välttämättä olekaan niin ekologinen kuin äkkiseltään uskomme.

Talous kasvaa – entä hyvinvointi?

Historia on osoittanut, että yhteiskunnan talouskasvun myötä myös ympäristön kulutus kasvaa. Tulevaisuuden taloudellista vaurautta on tarpeen luoda siten, että haitalliset ympäristövaikutukset vähenevät. Tällainen talouskasvun ja ympäristöhaittojen irtikytkentä on suunta, johon myös Suomessa halutaan yleisesti mennä. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteet on toistaiseksi asetettu alueperusteisesti: esimerkiksi Suomi tavoittelee 80 prosentin päästövähennystä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Alueperusteinen tarkastelu ei päästölaskelmien osalta ota huomioon esimerkiksi tavaroiden vientiä ja tuontia. Samalla hukataan käsitys siitä, paljonko tietyn alueen asukkaiden elämäntavat ja kulutus aiheuttavat päästöjä.

Suomen kulutuksesta aiheutuvat päästöt eivät ole laskeneet 2000-luvulla. Kulutuksesta syntyy päästöjä maamme rajojen ulkopuolella, kun kulutamme tuontituotteita. Monet kuluttamiemme kotimaisten tuotteiden ja energian tuotantoketjujen päästöt tapahtuvat maamme ulkopuolella. Tästä syystä päästöjä tulisi oikeastaan tarkastella kulutuksen näkökulmasta siten, että energian, tuotteiden ja palveluiden päästöt jyvitetään kuluttajalle riippumatta siitä, missä päin maailmaa ne syntyvät.

Uudellakin tuotteella on merkittävää historiaa jo ennen sen ostamista

Elinkaarianalyysi (life cycle assessment, LCA) paljastaa tuotteen päästöt kehdosta hautaan. Se on laaja-alaisin ja kattavin menetelmä päästöjen tarkasteluun ja vertailuun. Elinkaaripäästöihin lasketaan mukaan tuotteen valmistuksen, kuljetuksen, käytön ja jätteiden päästöt mahdollisimman kattavasti. Elinkaarianalyysit ovat tuttuja monelle yritykselle, mutta julkisen sektorin elinkaariosaaminen on vielä vähäistä. Monet yhteiskunnan päätökset suunnitellaan ja toteutetaan erillisinä kokonaisuuksina huolimatta siitä, että päätösten vaikutukset ulottuvat useille yhteiskunnan eri aloille ja vaikuttavat useisiin eri ihmisryhmiin ja ympäristöihin. Myös julkisen sektorin pitäisi pyrkiä kokonaisvaltaisesti huomioimaan saatavilla olevien resurssien kestävä ja tehokas käyttö sekä päätöksenteon vaikutukset erityisesti ympäristöön ja ihmisten elämään. Siksi elinkaariajattelu on tuotava osaksi poliittista päätöksentekoa ja lainsäädäntöä niin kansallisella kuin paikallisella tasolla – myös täällä Pyhäjärviseudulla.

Kuntien kestävästä ilmastotyöstä mallia kaikille

Miten tämä käytännössä toteutetaan? Suomen ympäristökeskuksen tekemän HINKU-kuntiin liittyvän selvityksen mukaan parhaiten ilmastotyössä on onnistuttu kunnissa, joissa ilmastotyö on nostettu suoraan kunnan strategiaan, josta se on jalkautettu poikkileikkaavasti osaksi jokaisen toimialan työtä. Myös kunnan johdon sitoutuminen, henkilöstön aktiivisuus ja työn riittävä resursointi on ollut ratkaisevaa. Onnistumisia on lisäksi koettu, kun ilmastotyöhön on osallistettu useita eri toimijoita. Reilua kiertotaloutta toteuttamalla yhteiskunta mahdollistaa merkityksellisen ja hyvän elämän kaikille tasapuolisesti, ei kuormita ympäristöä yli sen kantokyvyn eikä vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuuksia omien tarpeidensa täyttämiseen.  Reilu kiertotalous on systeeminen kokonaisuus, johon siirtyminen edellyttää toimintatapojen ja ajatusmallien muutosta koko kuntayhteisössä kuntaorganisaatiota ja kuntalaisia myöten. Kestävä kunta ottaa tasapuolisesti huomioon sekä taloudelliset, yhteiskunnalliset että ympäristölliset kestävyyden kulmat – vastuun jakautuessa meistä yksilöistä aina ylimpiin päättäjiin asti.

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.