Pyhäjärvi… kuin sunnuntaisävelmä. Raikkain solisevin soinnuin luo ympärilleen harmoniaa. Rannassa oksat läpsäyttelevät ”ylävitosia” vallattomille vaahtopäille. Kaislikoiden kuhinat ja rokkikukkojen rämäpäisemmät saundit sulassa sovussa ilakoivat kimaltavalla pinnalla. Aurinko suihkii säästelemättä säteitään.

Mieli uppoutuu mietteisiin. Kätkeytyykö pinnan alle salaisia kuplia, jotka pulpauttavat säveliin tummempia sävyjä varjostamaan pinnan häikäisevää hohdetta. Lokki suhahtaa järven yllä, raapaisee viillon pintaan; aiheuttaa hetken kauhua, mutta ei aina onnistu järkyttämään allaolevaa elämää. Siellä vilisee omalla loisteellaan hohtavakylkiset, vilkkaat vipeltäjät.

Aika etenee. Talvinen kuori peittää alleen tuhansia ”talviturkkeja”, tressimöykkyjä ja ties mitä  kaikkea, sinne kuulumatontakin. Mutta pintakimallus säilyy, timanttinen lähteemme tuottaa raikkaita säveliä valkean peitteen altakin. Rytmi voimaannuttaa. Usko säilyy terveyttä ylläpitävään voimaan, kyllä vesi kantaa, loistaen lohduttaa.

Tekstin on kirjoittanut nimimerkki: Pulahdus pintaa syvemmälle

Kirjoitus on osa Pyhäjärven puolesta -kirjoituskilpailun satoa.