Ongelmia maan kasvukunnossa – olisiko kuoppatestin aika

Ongelmia maan kasvukunnossa – olisiko kuoppatestin aika

Peltomaan rakenteen ja kasvukunnon parantaminen on tehokas tapa ravinnehuuhtoumien hallintaan. Pellon pinnan kasvipeitteisyys ja hyvä mururakenne vähentävät maa-aineksen ja ravinteiden pintavaluntaa pellolta ja estävät liettymistä. Toimiva maan pystysuuntaisten huokosten verkosto taas ohjaa tehokkaasti ylimääräisen veden pois pellon pinnalta syvempiin kerroksiin. Kulkeutuessaan maakerrosten läpi irronneella maa-aineksella ja liuenneilla ravinteilla on mahdollisuus pidättyä maahan. Vahva kasvusto sitoo maasta ravinteita, mikä oleellisesti vähentää ravinnehuuhtoumien riskiä. Maan hyvä rakenne, pellon toimiva vesitalous ja riittävä kalkitus ovat avainasemassa vähentämässä maatalouden vesistökuormitusta.

Maan rakennetta voidaan arvioida lapiodiagnoosin/kuoppatestin avulla. Se kertoo paljon maaperän rakenteesta ja tiivistymisen tilasta. Kaivetusta kuopasta analysoidaan ruokamultakerroksen ja pohjamaan rakennetta. Kuoppatestin voi tehdä mihin kasvukauden aikaan tahansa, mutta juuristohavainnot voidaan tehdä vain kasvavasta kasvustosta. Maan laatua seuratessa havainnot tulisi ajoittaa samaan vuodenaikaan.

Kuoppatesti toteutetaan kaivamalla puutarhalapiolla 50*40*40 cm kokoinen kaivanto peltoon. Näytelapiota maahan painettaessa huomioidaan maaperän kerrostuneisuus. Kaivetun kuopan reunasta lohkaistaan kuopan syvyinen pystysuora ja ehjä maakerros lapiolla. Se nostetaan kuopan reunalle erillisen alustan päälle tarkempaa tutkimista varten.  Kuopan pohja kaivetaan 50–60 cm syvyyteen, jotta voidaan havainnoida myös pohjamaan laatua. Otetusta näytteestä havainnoidaan maalaji, kerrostuneisuus, tiiviys, läpäisevyys, anturat, väri, kosteus, maan lohkoisuus, mururakenne, kanavat, juuristo ja pieneliöstö kuten lierot.

Maalaji ja kivisyys selviävät jo kuoppaa kaivettaessa. Maalajit jaetaan yleensä ryhmiin niiden määräävän hiukkaskoon mukaan. Maalajit eroavat oleellisesti toisistaan maan viljelyominaisuuksien, esimerkiksi vedenpidätyskyvyn suhteen. Kerrostuneisuus, kerrosten rajapinnat, tiiviys ja läpäisevyys havainnoidaan maaprofiilin eri osista. Rakenteesta selviää, onko ruokamullan alaosa yhtenä kokkareena, muodostuuko se suurehkoista muruista vai onko se löyhä ja helposti hajoava. Anturat estävät juurten pääsyä alempiin maakerroksiin ja veden imeytymistä maahan. Havainnoi erityisesti kyntöantura, joka tavallisesti sijaitsee noin 23-30 cm:n syvyydessä, sekä minimimuokkausta käytettäessä esiintyvä kylvö- tai äestysantura, joka on noin 12-15 cm:n syvyydessä. 

Aidot, ”biologiset” murut ovat syntyneet sekä kasvien juurten että hyvän pieneliötoiminnan ansiosta. Murut ovat pyöreitä, monin tavoin pullistuneita ja poimuttuneita, kooltaan useimmiten 2-4 mm:n mittaisia. Muruinen maa murenee helposti eikä sitä voi muovailla. Mururakenne ulottuu ihanteellisissa olosuhteissa koko muokkauskerrokseen. Yleisimmin aitoja muruja on vain maan pintakerroksessa ja maassa olevien juuri- tai lierokäytävien läheisyydessä. Kasvinjätteiden maatumisastetta tutkimalla voit seurata maan eliötoiminnan kehittymistä. Syksyllä maahan muokattujen olkien tulisi keväällä olla ruskeita ja helposti murenevia.

Hyvärakenteisessa maassa on riittävästi huokosia. Suuret huokoset ovat oleellisia ilmanvaihdon, veden liikkumisen ja juurten kasvun kannalta. Keskikokoisiin huokosiin varastoituu kasveille käyttökelpoinen vesi, pieniin huokosiin taas se vesi, jota kasvi ei pysty käyttämään. Huokoset takaavat eliöiden hapen saannin ja veden varastoinnin. Sateen jälkeen otettu kourallinen maata ei saisi puristettaessa pursua vettä, vaan sen tulisi pidättää se itseensä. Hienoin maa-aines saattaa voimakkaan sateen jälkeen kertyä saostumiksi, jotka tukkivat huokoset ja halkeamat. Tämä heikentää maan rakennetta. Seurauksena on usein pinnan liettyminen ja kuorettuminen.

Juuriston kulkua maassa voit havainnoida rapsuttelemalla maanäytteen sivua käsiharalla ja ravistamalla näytettä kevyesti. Tee puukolla luonnollinen murtopinta sekä pysty- että vaakatasossa. Lohko myös maaprofiilin seinämää varovasti puukolla maan luonnollisia halkeamia pitkin. Juuret voivat kulkea aikaisemmin muodostuneita tai uusia juurikanavia pitkin maassa olevien huokosten ja halkeamien pinnoilla. Juuriston tulisi olla jakautunut tasaisesti muokkauskerrokseen ja siitäkin syvemmälle. Haarautunut juuristo on merkki vilkkaasta pieneliötoiminnasta. Mikäli juuristo on heikosti haaroittunut ja syvälle sivujuureton, on maa liian tiiviistä. Tällöin juuri ei ole pystynyt haaroittumaan normaalisti, vaan se on hakeutunut löytämiinsä maassa oleviin halkeamiin ja kasvanut niitä myöten. Jos juuret ovat kääntyneet vaakasuoraan maaperä on liian tiivistä juuriston kasvulle. Kerrostuma voi johtua esimerkiksi kyntö- tai muokkausanturasta, hapettomasta maakerroksesta tai mätänevän orgaanisen aineksen muodostamasta matosta. Palkokasvien juurten tulisi olla suhteellisen ohuita ja tasaisesti nystyröiden peittämiä. Mitä syvemmälle maassa on elämää ja ilmanvaihto toimii sitä syvemmälle juurissa on nystyröitä. Erityisen tärkeitä ovat kastematojen ja lierojen käytävät ja niiden kulku. Kasvien juurikäytävät ja lierojen käytävät varmistavat optimaalisen ilma-, kosteus- ja lämpötalouden peltomaahan. Yhdessä orgaanisen ainesjätteen syntymisen kanssa ne luovat edellytykset maan elävyydelle ja paremmalle rakenteelle.

FacebookTwitterGoogle+jaa