Kerttu katseli ikkunastaan ulos: Aurinko paistoi ihanasti ja lämmitti Kertun mieltä. Hän mietti, mihin käyttäisi näin ihanan päivän. Tekisikö maustekakun, kokoaisiko palapeliä, soittaisiko viulua vai kertaisiko huomisen kokeeseen? Lopulta hän sai idean, pakkasi tavaransa ja nousi pihamaalla pyöränsä selkään suuntana ystävänsä koti.

”On va à Pyhäjärvi?” Kerttu kysyi ystävältään Tiinalta ranskaksi, koska he olivat Ranskasta. Hetken päästä he olivat molemmat valmiina lähtemään kohti Pyhäjärveä reput selässään ja hauska päivä sai alkaa. Pyörämatka Pyhäjärven rantaan vei puoli tuntia, koska ystävykset halusivat nauttia kivasta säästä ja ajoivat rauhassa kohti rantaa. Rannassa he istuivat puiselle penkille ja avasivat reppunsa.

Tiina nosti repustaan esille luistimensa ja hengitti raikasta talvi-ilmaa. Kerttu teki saman perässä ja hetken päästä heillä oli luistimet jalassa. Rannassa ei ollut muita mutta kaukaa he näkivät, kuinka jäällä oli jo paljon ihmisiä nauttimassa ihanasta päivästä. Tytöt suuntasivat rohkeasti muiden sekaan ja alkoivat harjoitella. Vihdoin oli mahdollisuus vähällä vaivalla päästä harjoittelemaan rakasta lajia, taitoluistelua. Niin alkoivat piruetit pyöriä ja hypyt lennähtää. Taitavat askelkaaret kuvioivat vuorollaan jäätä, ja tytöt hymyilivät kilpaa auringon kanssa. Mutta yksi asia oli heiltä jäänyt huomaamatta: jäässä oli halkeama ja se tarkoitti, että tytöt saattoivat olla vaarassa. Mutta he vain jatkoivat harjoitteluaan mitään huomaamatta. Kuinka heille kävisi?

Tytöt luistelivat pilkkiseurueen luokse ja tervehtivät heitä iloisesti. ”Bonsuaaar!” Tiina huudahti ja sai heti kummastelevan vastauksen suomalaiselta seurueelta: ”Ei tämä ole mikään hyvä suo, bon tyttö! Tämä on järvi.” Ranskaa keskenään puhuvat tytöt olivat noloissaan ja yrittivät sitten vain omasta mielestään sujuvasti jatkaa keskustelua: ”Onko tullut paljon särkiä?” ”No, ei täällä keskellä talvea särkiä tule mutta ahvenia kylläkin”, seurueesta joku vastasi. ”Aijuu niitä mä tarkoitinkin,” Kerttu jatkoi. Kiusallisen keskustelun taustalla oli silti uhka edelleen. Kuinka näille rohkeille talviurheilijoille kävisi?

Tytöt luistelivat vielä hetken ja harjoittelivat innoissaan taitoluistelua auringon paisteessa. Sitten päivän päätteeksi onnellisena mutta väsyneenä he nousivat pyöriensä selkään ja palasivat koteihinsa perheen kanssa syömään ja sitten levollisille yöunilleen. Ja ei huolta, lämpötila oli reilusti pakkasen puolella ja oli keskitalvi.

Tekstin on kirjoittanut nimimerkki ”VS”

Juttu on osallistunut Pyhäjärven suojeluohjelman 30-vuotisjuhlavuoden kirjoituskilpailuun.