Kylväisinkö kerääjäkasveja

Kylväisinkö kerääjäkasveja

Kevätauringon paistaessa viljelijöiden mielenkiinto herää tulevan kevään kylvötöitä kohtaan. Tiloille on tehty viljelysuunnitelmia kevään kylvöjä varten ja ostettu siemeniä sekä lannoitteita. Viljan markkinahintojen vaihtelu sekä keskustelu ilmastonmuutoksen hillinnästä vaikuttavat tuleviin kylvöpäätöksiin. Moni viljelijä miettii omalla tilallaan hiilensidonnan mahdollisuuksia, pellon mururakenteen parantamista sekä ravinteiden tehokkaampaa kiertoa ja varastointia. Kerääjä- ja aluskasvien viljelyllä on mahdollisuus vaikuttaa näiden asioiden parantamiseen.

Kerääjäkasvien viljelystä on monipuolisia hyötyjä viljelysmaalle ja ympäristölle. Kylvettäessä kerääjäkasveja pellon kasvipeitteisyys lisääntyy ja eroosioherkkyys vähenee. Eloperäisen aineksen lisääntyessä pellon mururakenne paranee ja samalla maan vedenpidätyskyky kasvaa. Hyvärakenteisessa maassa kasvit pystyvät paremmin hyödyntämään maaperässä olevia ravinteita. Kerääjäkasvien viljely monipuolistaa maatilan viljelykiertoa sekä vähentää ravinnehuuhtoutumia.

Kerääjäkasvien viljelyn tarkoituksena on sitoa kylvetyltä viljelykasvilta käyttämättä jääneet ravinteet sekä maasta vapautuvat ravinteet seuraavan satokasvin käyttöön. Lisäksi kasvipeitteisyyden lisääminen sadonkorjuun jälkeen on tärkeä asia eroosion torjunnassa. Kerääjäkasvien viljelyllä on merkittävä vaikutus rikkakasvien torjuntaan, koska kerääjäkasvi kilpailee hyvin rikkojen kanssa. Kerääjäkasvikasvuston tulisi olla riittävän tiheä varjostamaan rikkakasveja. Kerääjäkasvin juuristolla on maata kuivattava vaikutus, joten maan kantavuus lisääntyy erityisesti märkinä jaksoina. Tavoitteena kerääjäkasvien viljelyssä tulisi olla se, että valittu kasvi häiritsisi mahdollisimman vähän varsinaisen satokasvin kasvua ja sadonkorjuuta. Lisäksi kerääjäkasvin tulisi jatkaa kasvuaan tehokkaasti satokasvin puinnin jälkeen, jotta vapautuvia ravinteita saataisiin mahdollisimman paljon talteen.

Kerääjäkasvit käyttävät ravinteita, joita jää tuotantokasvin jälkeen maahan ja jotka vapautuvat viljelykasvin tähteistä tai peltomaasta. Kerääjäkasvi kylvetään yleensä satokasvia matalammaksi kasvustoksi satokasvin alle. Kerääjäkasvien viljely kasvattaa pellon hiilivarastoa enemmän kuin on hiilen vuosittainen poistuma. Maaperän rakenne paranee ja kasvimassaa jää peltoon lierojen ja pieneliöiden ravinnoksi. Nämä parantavat maan rakennetta tekemillään käytävillä ja erittämillään lima-aineilla. Tämä lisää maasta vapautuvien ravinteiden määrää seuraavien satokasvien käyttöön. Kerääjäkasveina voidaan käyttää erilaisia heiniä sekä apiloita. Italianraiheinä sekä valkoapila ovat yleisimmät viljapelloille kylvetyt kerääjäkasvit. Lisäksi puna-apilan siementä käytetään  kerääjäkasviseoksissa. Typensitojakasvien sitoma typpi saadaan sitä paremmin seuraavan satokasvin käyttöön, mitä myöhemmin kasvusto lopetetaan. Myöhään kukkivista kerääjäkasveista hyötyvät näin myös pölyttäjät.

Kerääjäkasvin siemeniä on kylvettävä koko kasvulohkon alalle siten, että tavoitteena on peittävä kasvusto. Kerääjäkasvi tulee kylvää satokasvin kylvön yhteydessä tai viimeistään sen oras- tai taimivaiheessa rikkakasviäestyksen, -ruiskutuksen tai muun vastaavan toimenpiteen yhteydessä. Kylvö tulee tehdä viimeistään 15.8. Kasvuston voi muokata tai kyntää aikaisintaan 1.10 ja päättää kasvinsuojeluaineilla 15.9 alkaen.

Viljelijän työssä taloudellinen näkökulma nousee yleensä ensimmäisenä esiin päätöksiä tehtäessä. Kärääjäkasvien viljelyyn saa ympäristökorvausta 100 euroa hehtaarilta. Ympäristökorvauksen kokonaismäärä voi tilakohtaisesti olla enintään 25 prosenttia ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta. Hehtaarikohtainen korvaus on kuitenkin merkittävä kerääjäkasvien kylvöön motivoiva tekijä viljelijälle.

Suomalainen maanviljelijä lähtee jälleen toiveikkain odotuksin kohti uutta kasvukautta. Monipuolistamalla viljelykiertoa saavutetaan maaperän kasvukuntoa ja ravinnekiertoa parantavia vaikutuksia sekä voidaan vaikuttaa hiilensidontaan. Viljelysmaan hyvä hoito viljelytoiminnan yhteydessä tulee olla koko tilan toiminnan keskiössä.  Peltomaan kasvukunnon parantamiselle voidaan asettaa tavoite pitkälle tulevaisuuteen.  Jokainen viljelijä päättää itse tilansa toimintamallin perinteisen tehoviljelyn sekä maan kasvukunnon parantamiseen perustuvan viljelytavan välillä. Kerääjäkasvien käyttö on helppo tapa lisätä viherlannoitusta ja orgaanista ainesta maahan satokasvien viljelyn yhteydessä.

FacebookTwitterGoogle+jaa