Tuulen viemää

Tuulen viemää

Luontoretkeilijän mieliinpainuvimpia hetkiä maastossa ovat tyynet, hiljaiset aamut, jolloin sumu nousee vesistöistä, soilta ja kosteikoilta ja hiljaisuuden katkaisee vain lintujen ääntely. Vesistöjen pinnat ovat peilityyniä, täysin ilman väreilyä. Tuulenvire ei heilauta hennointakaan heinänkortta. Vesinäytteenottaja toivoo niin ikään tyyniä, vähätuulisia päiviä, jotta vene pysyy paikallaan, kun näytteenotin lasketaan pinnan alle ja jotta näytepullot pysyvät hyvässä järjestyksessä veneessä. Tämä lienee lähes kaikkien vesillä ammatikseen tai harrastuksenaan liikkuvien toive, purjehtijoita ja purjelautailijoita lukuun ottamatta.  Viime vuosina monet ovat kuitenkin kokeneet, että tuulettomat aamut ja vähätuuliset päivät ovat olleet vähissä. Onko tämä totta?

Ilmastonmuutoksen ennustetaan näkyvän paitsi maapallonlaajuisena lämpenemisenä myös alueellisina lämpötilan, sateisuuden ja tuulisuuden muutoksina. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräinen tuulen nopeus kasvaa jonkin verran Suomessa. Heikkotuuliset päivät harvenevat tulevaisuudessa etenkin talvikuukausina ja myrskytuulien arvioidaan voimistuvan ja yleistyvän Suomen merialueilla ja rannikolla. Tuulisuus lisääntyy selvemmin vuosisadan loppupuolella ja etenkin maan etelä- ja keskiosissa.

Ilmatieteen laitos mittaa virallisilla sääasemillaan tuulen suuntaa ja nopeutta. Lähimmät sääasemat ovat nykyään Rauman Kylmäpihlajan saarella, Porin lentoasemalla, Kankaanpäässä ja Jokioisilla. Niistä mikään ei suoraan kuvaa Ala-Satakunnan tuulitilannetta, mutta niiden tuloksia voidaan käyttää suuntaa-antavina. Merialueella ja rannikolla tuulitilanne voi olla hyvinkin erilainen kuin mantereella, joten parhaiten Ala-Satakunnan tilannetta vastannee Jokioisten tai Kankaanpään Niinisalon aseman aineisto. Nämä aineistot ovat periaatteessa vapaasti saatavissa, mutta käytännössä todella työläästi poimittavissa. Tämän kirjoituksen motivaattorina oli luontoharrastajan kokemus siitä, että tyynet aamut ja illat ovat muisto vain, Siksi keskityin tarkastelemaan erityisesti aamun ja illan tuulitilannetta. Jokioisten aseman tuulitietojen perusteella aamuiset (klo 6-10) ja illan (klo 18-22) keskimääräiset tuulennopeudet ovat kasvaneet lähes 10 % vuosijaksolla 2006-2020. Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta löytyy Niinisalon sääaseman tuulista vuosijaksolta 1988-2017 kooste, jossa päivät on maksimi tuulennopeuden perusteella jaettu seuraavasti: tyyni maksimituuli 0-1 m/s, heikko 1-4 m/s, kohtalainen 4-8 m/s, navakka 8-14 m/s, kova 14-21 m/s ja myrsky yli 21 m/s. Sen mukaan Niinisalossa on koko 30 vuoden jaksolla ollut vuosittain korkeintaan yksi kokonaan tyyni päivä.

Pyhäjärvi-instituutti selvitti muutama vuosi sitten yhteistyössä kiinalaisten tutkijoiden kanssa ilmastonmuutoksen, erityisesti tuulten aiheuttaman aallokkoisuuden ja jääpeitteen pituuden välisiä yhteyksiä 51 vuoden aikajaksolla. Analyysissä käytettiin Ilmatieteen laitoksen ja Pyhäjärvi-instituutin keräämiä pitkiä aikasarjoja sekä monimutkaisia mallinnusmenetelmiä. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että keskimääräiset tuulen nopeudet pienenivät vuodesta 1963 vuoteen 1984, mutta kasvoivat vuodesta 1984 vuoteen 2013. Joulukuun ja huhtikuun tuulisuuden ja jääpeitteen pituuden välillä oli selvä yhteys: mitä suurempi joulukuun ja huhtikuun keskimääräinen tuulen nopeus oli, sitä lyhyemmäksi jääpeitteinen aika jäi. Tuulen aiheuttama aallokkoisuus on lämpötilan jälkeen toiseksi merkittävin selittäjä Pyhäjärven jääpeitteisen ajan lyhenemiselle etenkin vuodesta 1987 lähtien.

Sekä viralliset säätilastot että Pyhäjärvi-instituutin omat tutkimukset tukevat kokemusta tuulisuuden lisääntymisestä. Tuulisuuden lisääntyminen aallokkoisuuden kautta suoraan vesistöihin paitsi jääpeitteistä aikaa lyhentämällä, mm. muuttamalla sekoittumis- ja kerrostumisolosuhteita ja lisäämällä rantojen eroosiota sekä resuspensiota eli pohja-aineksen sekoittumista veteen. Nämä taas samentavat vettä, mikä edelleen vaikuttaa valaistukseen ja sitä kautta koko ekosysteemiin. Maa-alueilla tuulisuuden lisääntyminen voimistaa tuulieroosiota, mikä voi nostattaa peltojen pintamaata ja sen mukana hiiltä ilmaan.

Ilmastonmuutoksen seurannassa ja tutkimuksessa on useimmiten keskitytty lämpötilojen ja sateisuuden muutoksiin, tuulisuuden muutoksiin ja sen vaikutuksiin on kiinnitetty vähemmän huomiota. Virallisen sääaseman puuttuminen Ala-Satakunnasta tai sen lähialueelta on puute, joka vaikeuttaa tieteellistä tarkastelua.  Oma, ja monen muun luontoharrastajan, kokemus on kuitenkin se, että tyynet aamut ja illat ovat tuulen viemää!

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.

FacebookTwitterGoogle+jaa