Kun turvetuotanto loppuu, maisema muuttuu. Avoin, karu ja paikoittain jopa autiomaisen oloinen turvekenttä ei välttämättä ensimmäisenä herätä mielikuvaa luontomatkailusta tai virkistysalueesta. Silti yhä useampi käytöstä poistettu turvetuotantoalue Suomessa etsii – tai on jo löytänyt – uuden elämän ihmisten vapaa‐ajan ympäristönä.

Pyhäjärvi-instituutti on mukana Satakunnan biotalouden vahvistaminen ja varmistaminen (BIOVAHVA) -hankkeessa, jossa muun muassa toteutetaan vesienhallinnan yleissuunnitelma käytöstä poistuneelle turvetuotantoalueelle. Yleissuunnitelmassa tarkastellaan erilaisia jatkokäytön mahdollisuuksia ja yhtenä jatkokäyttömuotona on myös alueen virkistyskäyttömahdollisuudet ja luontomatkailukäyttö.

Turvetuotantoalueet sopivat virkistyskäyttöön mm. niiden avoimuuden vuoksi. Laajat, tasaiset alueet tarjoavat valtavasti tilaa: koiraharrastuksiin, maastopyöräilyyn, hiihtoladuille, luontopoluille tai jopa erilaisiin tapahtumiin. Vaikka Länsi-Suomessa avaraa maisemaa löytyy, ovat käytöstä poistuneiden turvekenttien etuja mm. valmiit rakenteet, jotka helpottavat alueen kehittämistä. Alueilla on usein jo valmiiksi tieverkkoa, vesienhallinnan rakenteita ja ojituksia. Niitä voidaan hyödyntää alueen uuden käytön runkona ja alueet ovatkin hyvin saavutettavia. Tämä tarkoittaa pienempiä kustannuksia verrattuna täysin uuden virkistysalueen rakentamiseen. Toiminnallisten virkistyskäyttötapojen lisäksi luonnon palautumisen seuraaminen on yksi tapa virkistäytyä luonnossa. Kun turvetuotanto päättyy, alueiden luonto alkaa nopeasti kasvaa takaisin. Tätä voidaan myös edesauttaa: lintuvesien kaltaiset kosteikot, pienet metsiköt ja niittymäiset alueet vetävät puoleensa luonnon ystäviä ja valokuvaajia. Uudenlainen, muuttuva luonto on itsessään kiinnostava nähtävyys.

Turpeen energiakäytön väheneminen ja ilmastotavoitteet tarkoittavat, että käytöstä poistuvia alueita syntyy nopeasti. Jos niiden jälkikäyttöä ei suunnitella, alueet voivat jäädä vuosiksi “välitilaan”. Toisaalta hyvin suunniteltu virkistysalue voi olla paikallisille yhtä tärkeä kuin mikä tahansa puisto tai retkikohde. Virkistyskäytön kehittämistä alueelle voidaan toteuttaa myös melko pienellä panostuksella ja ”välitila” voikin olla virkistyskäytölle otollinen hetki, jolloin alueen muuta käyttöä vielä suunnitellaan.

Virkistyskäytön kehittäminen on myös keino vahvistaa kylien ja kuntien elinvoimaa. Kun ihmiset löytävät uusia ulkoilu- ja harrastuspaikkoja läheltä kotiaan, alueiden vetovoima kasvaa. Se, mitä käytöstä poistuneelle turvetuotantoalueelle suunnitellaan turvetuotannon jälkeen, on kuitenkin kiinni maanomistajasta. Käytöstä poistuvan turvetuotantoalueen ominaisuuksista ja sijainnista riippuen jatkokäyttöön voi olla luonto- ja virkistyskäyttöarvojen ohella monia muitakin suunnitelmia, kuten viljelykäyttö tai energiatuotanto esimerkiksi aurinkopaneelikenttinä.

Käytöstä poistettu turvetuotantoalue ei ole maisemallista ongelmajätettä – se voi olla uuden alku. Hyvin suunniteltuna siitä voi muodostua monipuolinen virkistyskohde, joka palvelee niin liikkujia, luonnonharrastajia kuin lähialueiden asukkaita. Muutos vaatii suunnittelua ja yhteistyötä, ehkä myös riskinottoa, mutta tuloksena voi syntyä jotakin ainutlaatuista: moderni, avoin ja elävä virkistysmaisema, jossa luonto ja ihminen voivat kohdata.

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Vuodesta 2015 jutut löytyvät Puhdas vesi, paremmat evä(ä)t -blogista. Juttusarjan vanhimmat jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.