Vesiensuojelulla kohti terveellisempää elämää?

Monityydyttymättömät omega-3 rasvahapot ovat ihmiselle fysiologisesti välttämättömiä rasvahappoja, joilla on elimistössä monia tärkeitä tehtäviä. Ne toimivat esimerkiksi sydänterveyden ylläpidossa sekä erilaisissa kognitiivisissa toiminnoissa. Tärkeimpiä omega-3 rasvahappoja ovat pitkäketjuiset eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA), joita ihminen saa lähinnä kalaravinnosta. Maalla kasvavista kasveista saatavat rasvat, kuten rypsiöljy, sisältävät ainoastaan lyhytketjuista alfalinoleenihappoa (ALA), joka sellaisenaan ei ole elimistölle käyttökelpoisessa muodossa. Elimistö pystyy kuitenkin jonkin verran valmistamaan lyhytketjuisesta muodosta pitkäketjuisia monityydyttymättömiä rasvahappoja (mm. EPA ja DHA), mutta muuntotehokkuus on kuitenkin melko alhainen. Tämän myötä kala onkin ihmiselle erinomainen omega-3 rasvahappojen lähde, jotta välttämättömien ravintohappojen riittävä saanti pystytään turvaamaan. Viime aikaisten tutkimusten mukaan vesistön tila ja ravintoverkon rakenne vaikuttavat kuitenkin merkittävästi siihen, kuinka laadukasta ravintoa ruokalautasellemme päätyvä kala lopulta on.

maaliskuu_lauri

Kalat itsessään eivät juuri tuota pitkäketjuisia omega-3 rasvahappoja, vaan ovat riippuvaisia ravintoverkon alempien tasojen tuotannosta. Vesiekosysteemissä levät tuottavat pitkäketjuisia rasvahappoja, jotka ravintoverkossa siirtyvät eläinplanktonin ja muiden kuluttajien kautta kaloihin. Tästä syystä esimerkiksi muikku on terveellistä ravintoa, koska se syö koko elämänsä ajan rasvahapporikasta eläinplanktonia, joka on vesiekosysteemissä ensimmäisen asteen kuluttaja. Olet mitä syöt -ajattelu siis pätee myös pinnanalaiseen elämään. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa (Taipale ym. 2016) havaittiin, että kirkkaiden ja karujen vesien kookkaissa ahvenissa voi olla fysiologisesti tärkeimpiä rasvahappoja lähes kaksinkertainen määrä ruskeavetisiin ja reheviin järviin verrattuna. Järven leväyhteisön koostumus lopulta vaikuttaakin siihen, minkälainen kalaston ravintoarvo lopulta on. Erityisesti panssarisiima-, nielu-, kulta- ja piilevät ovat tehokkaita pitkäketjuisten omega-3 rasvahappojen tuottajia. Vastaavasti rehevöitymisen seurauksena runsastuvat sinilevät ja viherlevät sisältävät yleensä pieniä EPA ja DHA pitoisuuksia, mikä lopulta näkyy myös ihmisen ravinnossa kalojen köyhemmän ravintoarvon muodossa. Rehevöityminen siis paitsi laskee vesistön virkistysarvoa, myös näkyy järven kalaston ravintoarvossa. Onnistuneilla vesienkunnostustoimenpiteillä voi siis parhaimmillaan olla terveyttä edistäviä vaikutuksia muutoinkin kuin monipuolisemman virkistyskäytön mukanaan tuoman mielihyvän kautta.

Ahvenen osalta tutkimustietoa on olemassa lähinnä kookkaista, vain kalaravintoa käyttävistä yksilöistä. Ahvenen ravinto kuitenkin vaihtuu poikasvaiheen eläinplanktonista vähitellen pohjaeläinravinnon kautta aikuisvaiheen kalaravintoon. Tämä vähittäinen muuttuminen todennäköisesti näkyy myös kalan lihaksiston rasvahappokoostumuksessa. Jyväskylän yliopiston akvaattisten tieteiden osastolla tehtävässä pro gradu -tutkielmassani aiheena onkin ahvenen rasvahappokoostumuksen muutos kasvun eri vaiheissa, sekä järven rehevyyden vaikutus rasvahappojen kertymiseen. Useimmiten kookkaat kalayksilöt ovat halutuimpia ruokakaloja, mutta toisaalta suurimmat yksilöt ehtivät kerryttämään myös eniten raskasmetalleja kuten elohopeaa kudoksiinsa. Tutkimuksen kautta pyrimmekin selvittämään, minkä kokoisena ahven olisi rasvahappokoostumukseltaan parhaimmillaan. Tutkimusjärvinä toimivat meille alasatakuntalaisille hyvin tutut Köyliönjärvi ja Pyhäjärvi. Hypoteesin mukaisesti voimakkaasti rehevöityneessä Köyliönjärvessä ahventen EPA ja DHA pitoisuudet pitäisi olla merkittävästi pienempiä kuin keskiravinteisessa ja kirkasvetisessä Pyhäjärvessä. Jäämme odottamaan, vahvistavatko paikallisten järvien ahvenpopulaatiot aiempien tutkimusten havaintoja. Joka tapauksessa kotimainen järvikala on laadukasta, ekologinen ja proteiinirikas omega-3 rasvahappojen lähde, jota toivoisi säännöllisesti löytyvän jokaisen ruokalautaselta.

Teksti: Lauri Anttila, Honkilahden Lellaisista kotoisin oleva akvaattisten tieteiden opiskelija ja Pyhäjärvi-instituutin pätkätyöläinen

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavistaa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.

FacebookTwitterGoogle+jaa