On talvitulvien aika. Katselin Eurajoen rantatörmää, kuinka joki on ääriään myöten täynnä eikä oikein aina mahdukaan uomaansa, vaan tunkee vettä rantaniityille, pelloille ja talojen pihoille, jopa perustuksiin asti. Sateisin syksy vuosikymmeniin näkyy Pyhäjärven ympäristössä selvästi. Pyhäjärven rannoilla vedenpinnan vaihtelut ja vaihtelun vaikutus puhuttavat ranta-asukkaita kuten syksyisessä Pyhäjärven puolesta jutussamme kirjoitimme. Pyhäjärvestä vettä purkava Eurajoki on toki tulvinut aina silloin tällöin, mutta talvisista tulvista ei juuri ennen ole puhuttu, kevättulvat kun ovat yleensä olleet murheiden aiheuttajia. Kuuluisa ilmastonmuutos on ehkä muuttamassa jokemmekin käyttäytymistä.

Vesi oli huuhtonut Teikkoon talon vanhan saunan perustuksia Euran työväentalon kohdalla, sen näki nurmelle jäätyneestä liejusta. Koulussa opin, kuinka Niilin tulvat olivat Egyptissä korkeakulttuurin synnyn ja maanviljelyn kehittymisen ehto. Vesi toi mukanaan ravinteita. Enää emme perusta maanviljelyä tulvien varaan. Viljelyskasviemme ravinteet lisätään joka vuosi pelloille, ja tiedämme aika tarkkaan, kuinka paljon kasvit ravinteita tarvitsevat. Siitä huolimatta ravinteita on vaikea saada lisätyksi pelloille niin, että ne siellä tiukasti pysyisivät ja kasvit pystyisivät ne kaikki hyvin käyttämään hyväkseen – jotain aina valuu ojiin, ojia pitkiin järviin ja jokiin ja aikaa myöten aina merelle asti.

Pelloilta vesiin valuvat ravinteet ovat tulleet ongelmaksi, isoimpien pahisten ollessa typpi ja fosfori. Kun talvisinkin sataa, huuhtoumien määrä on vaarassa nousta entisestään. Kasvit rakastavat typpeä ja fosforia suuresti, paitsi maalla myös vesissä: vesistöt rehevöityvät. Liukoisina ravinteina ne kiertävät veden mukana aikansa, kunnes päätyvät ehkä vesistöjen pohjamutiin tai vesikasvien raaka-aineeksi. Kalatkin kerryttävät fosforia itseensä, siksi kalastus on yksi tärkeä keino hoitaa vesiemme ravinnetaloutta. Pyhäjärvellä tämä ravinteiden kierto ja ekosysteemin tila on hyvä – ilman jatkuvaa huolenpitoa se ei kuitenkaan sellaisena säily. Ihmisen toiminta koettelee vesistöjemme ekosysteemejä; vesiin ei saisi päästä jätevesien tai peltojen valumavesien kautta ravinteita vaan ravinteiden olisi kierrettävä ilman vesiä. On kiertotalouden aika astua esiin, ja ihmisen on opeteltava hallitsemaan ravinteiden kiertoa uudella tavalla.

Kiertotalous on kuuma termi tällä hetkellä. Siitä puhutaan paljon, mutta taidamme olla kovin alussa sen polun kulkemisessa, joka johtaa lineaarisesta talouskäsityksestä kiertävään talousajatteluun, jossa raaka-aine-tuote-jäte -kaskadista siirrytään luonnon kiertokulkua muistuttavaan aineiden ja tavaroiden kiertoon. On muodikasta puhua kiertotaloudesta. Jopa BKT hyvinvoinnin mittarina joudutaan ajattelemaan uudella tavalla. Joissain asioissa kiertotalousajattelu ei toki ole uutta. Aiemmin tavaroiden kierrättämiseen liittyi köyhyys ja säästeliäisyys, nyt kysymys on ympäristömme suojelusta ja arvoistamme.

Jo lapsesta asti olen ihastellut vanhan kanalamme koristeellisia ikkunanpuitteita. Vuonna 1948 isoisäni osti päädystään purettavasta Teikkoon suuresta talosta ikkunanpieliä ja hirsiä, ja niin komean vanhan Euran kappalaisen virka-asunnon osia päätyi kanalamme rakennusaineeksi ja navetan seiniin. Samalla puuhun sitoutunut hiili sai jatkaa sidottuna olemistaan, eikä päätynyt taivaalle ilmakehään poltettuna. Kanat saivat hienot, suuret ikkunat! Rakennustavara 1800-luvun lopulta sai uuden elämän kanojen ja lehmien suojana. Enää 50 vuoteen nuo ikkunanpielet eivät ole kuulleet kanojen kaakatusta, ja nyt mietin, mihinkähän ne seuraavaksi kiertävät. Hyvällä hoidolla ne kiertävät varmasti tässä maailmassa vielä pitkään. Hyvää hoitoa ja huolenpitoa tarvitsee myös Pyhäjärvi valuma-alueineen, jotta ravinteet pysyvät pelloissa eikä niitä tungeta vesistöihin tuotannollisiin tai taloudellisiin syihin vedoten, saatikka tietämättömyyttämme. Hiilellekin olisi käyttöä enemmän pelloissamme. Kanalan ikkunanpokat eivät kuitenkaan päädy peltoon, sen päätin.

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavistaa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.