{"id":1964,"date":"2025-05-09T16:23:27","date_gmt":"2025-05-09T13:23:27","guid":{"rendered":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/?p=1964"},"modified":"2025-05-09T16:25:17","modified_gmt":"2025-05-09T13:25:17","slug":"pyhajarvi-tuttu-joka-kantilta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/2025\/05\/09\/pyhajarvi-tuttu-joka-kantilta\/","title":{"rendered":"Pyh\u00e4j\u00e4rvi, tuttu joka kantilta"},"content":{"rendered":"\n

Kuumana elokuun sunnuntaina p\u00e4\u00e4tettiin l\u00e4hte\u00e4 Pyh\u00e4j\u00e4rvelle uimaan, Majasen Erkki, Heikkil\u00e4n Esko ja min\u00e4poika. Paluumatka polkupy\u00f6rill\u00e4 \u00e4ityi tietysti kilpa-ajoksi, niin ett\u00e4 kotiin tultua piti hikisin\u00e4 menn\u00e4 jokeen virkist\u00e4ytym\u00e4\u00e4n. Keih\u00e4skoskelta mentiin j\u00e4rvelle Nummiojalle, l\u00e4hinn\u00e4 mattoja pesem\u00e4\u00e4n. Traktorin \u00e4mm\u00e4lavalla, jollainen joka maapaikassa oli, Oleniuksen Armaksen pajan tuotteena, kuljetettiin sek\u00e4 mattokasat, ett\u00e4 pesij\u00e4t. Kerrotaan joskus molempien tien t\u00f6yssyiss\u00e4 lent\u00e4neen alas kuskin heti huomaamatta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Juhannusaatto oli kyl\u00e4ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 p\u00e4iv\u00e4. Silloin seurattiin autojen ruuhkaa Kallionnokan juhlille. Nuutilan Hiltakin istui pitk\u00e4t tovit Osuusliikkeen puolipy\u00f6reill\u00e4 rappusilla ja ihmetteli; \u201dVoi jukraviti, mist\u00e4 autoja noin paljon tulee?\u201d Juhlat olivat aluksi olleet Suojeluskunnan j\u00e4rjest\u00e4mi\u00e4 ja is\u00e4ni Teuvo Uotila oli ollut usein puhujana. Kun min\u00e4 olin siell\u00e4 ensikerran, palokunta oli jo j\u00e4rjestysvastuussa Suomen Matin komennossa. Min\u00e4 menin sinne polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 ja j\u00e4tin sen valvottuun parkkiin. N\u00e4itten aikojen vierailevia t\u00e4htin\u00e4 olivat mm. Taisto Tammi, jonka heimolaisista moni viel\u00e4 telttaili tai kaupusteli l\u00e4himaastossa. \u201dTulipalomiehet\u201d ovat kumminkin historiastaan komean kirjankin tehneet, joten ei t\u00e4ss\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. Kymmenist\u00e4 kavereista kannattaa mainita ainakin Antti Saariokari ja Simo Rantanen, jotka usein olivat is\u00e4ntin\u00e4. Vuoden1985 Kes\u00e4tansseissa mukana Anssi Kukkonen ja Paula Koivuniemi. Uutuutena oli kes\u00e4pari-kilpailu. Harisen Hiljaa ja minua haastateltiin, mutta emme suinkaan osallistuttu kilpailuun. Valasrannasta puhuttaessa tuli mieleen my\u00f6s ensimm\u00e4inen leirini siell\u00e4. Se oli maatalouskerhon leiri, jonne M\u00e4en Jaakko kuljetti lapsia kuorma-autolla.\u00a0 Auto oli vanha mutta kuski ja h\u00e4nen korttinsa varsin nuoria. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n leirist\u00e4 j\u00e4i mieleen, ett\u00e4 ruokakupit pestiin itse j\u00e4rvess\u00e4 ja viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 loppui ruoka. Tarjottiin en\u00e4\u00e4 ruisjauhovelli\u00e4, elettiin korttiaikoja.<\/p>\n\n\n\n

Kalikka oli leirirantana kumminkin se suosituin. Siell\u00e4 olin apuohjaajana opiskeluvuosinani ainakin kahtena kes\u00e4n\u00e4 Tapani Pajulan ja muutaman muun kera. Mieleen on j\u00e4\u00e4nyt esim. perinteiset y\u00f6h\u00e4lytykset. Kerran tulipalo uhkasi rantapensaikkoa ja kerran Tapanin rahasalkku oli varkaan my\u00f6t\u00e4 l\u00e4htenyt teille tietym\u00e4tt\u00f6mille. Sen verran pelottavia nuo y\u00f6h\u00e4lytyset olivat, ett\u00e4 leirin kuopus KanttoriTuomolan poika, oli ker\u00e4nnyt tavaransa reppuun ja l\u00e4htenyt kotiin. H\u00e4netkin piti viel\u00e4 pime\u00e4lt\u00e4 tielt\u00e4 pelastaa.<\/p>\n\n\n\n

Kalikka oli niihin aikoihin jo aika vilkas kes\u00e4paikka. Kraatari Juho Maanp\u00e4\u00e4n prilliset olivat siit\u00e4 luopuneet ja myyneet paattislaisille. Kirsti Kaukon suku teki kauppaa Loimaan kanssa. Ja Yl\u00e4ne tietysti my\u00f6s suunnitteli oman alueensa k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Valmiina oli vasta vanha pieni sauna ja keittokatos. Leirit olivat suuria, lapsia joka kyl\u00e4st\u00e4. Siell\u00e4 tutustuin moneen tulevaan t\u00e4rke\u00e4\u00e4n yl\u00e4nel\u00e4iseen ja n\u00e4m\u00e4 tietysti vastaavasti minuun.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 piti leiri\u00e4 my\u00f6s turkulaiset lapset, joiden ohjaajina olivat mm. Lehtosen sisarukset Raija ja Eira. Raijasta tuli minulle luokkakaveri Turun Opettajakorkeakouluun, yhten\u00e4 sadasta muusta. Eira taas muistetaan Turun Urheiluliiton Lahjan Tytt\u00f6n\u00e4. H\u00e4n meni naimisiin Uus-Seelantilais valmentaja Arthur Lyliardin kanssa, joka muutti Suomeen. Ei siell\u00e4 leirill\u00e4 paljon tytt\u00f6j\u00e4 ehtinyt kiusoitella, sill\u00e4 Tapani j\u00e4rjesti monenlaista puuhaa Olympialaisista suunnistuskisoihin. Ei tosin kunnon karttojakaan ollut, mutta kukaan ei voinut eksy\u00e4, kun etel\u00e4ss\u00e4 oli aina j\u00e4rvi ja pohjoisessa S\u00e4kyl\u00e4n valtatie.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Kalikan alue tuli tutuksi my\u00f6s sentakia, ett\u00e4 siell\u00e4 oli sukulaism\u00f6kki. Set\u00e4ni Erkki Uotila, orip\u00e4\u00e4l\u00e4inen viljelij\u00e4 ja vapaussodan veteraani oli jo 30-luvulla ostanut tontin Hakalan maista, silloisina naapureinaan Pinom\u00e4et ja Rantalat. Tontille oli rakennettu suuri m\u00f6kki. Ihme kyll\u00e4 edes saunaa siin\u00e4 ei ollut, vaikka makuulavereitakin oli kahdessa kerroksessa. T\u00e4m\u00e4 rakennus oli jo pahasti rappeutunut, kun se tuli meid\u00e4n haltuun ja rupesimme Antti -pojan kanssa sit\u00e4 uusimaan. Olimme siis kolmen kunnan l\u00e4hinaapureina. Paattisten rannassa purettiin vanhoja rakennuksia, Yl\u00e4neen rannassa kaadettiin vanhoja suuria kuusia ja Loimaan alueen kent\u00e4ll\u00e4 piti torvisoittokunta kes\u00e4leiri\u00e4\u00e4n. Naapuritontilla h\u00e4\u00e4riv\u00e4t viel\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4n hallintoihmiset, Anna-Liisa ja Kauko K\u00e4ri. Oli siin\u00e4 vilskett\u00e4 kerrakseen ja mielenkiintoisia tapaamisia.<\/p>\n\n\n\n

Kaukon mammaa vilske ei haitannut. Tyynen\u00e4 h\u00e4n pienen koiransa kanssa teki aamulenkkins\u00e4 eksym\u00e4tt\u00e4, vaikka dementia jo alkoi vaivata. H\u00e4n pys\u00e4htyi aina puhelemaan ja puhui samat jutut. \u201dKai sin\u00e4 meid\u00e4n Lassin tunnet?\u201d, h\u00e4n kysyi. Tiesinh\u00e4n min\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen poikansa Lassi oli K\u00f6yli\u00f6n el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka aika usein k\u00e4vi Kalikassa \u00e4itimuorin j\u00e4\u00e4kaappia t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Meid\u00e4n tontillemme ilmestyi kerran suoraan pusikkoon ajettu ja heitteille j\u00e4tetty romuauto. Soitimme poliisille ja kuntaan, mutta kun kumpikaan taho ei korviaan lotkauttanut, poika veti sen l\u00e4heiselle pumppualueelle, josta se oli lopulta kadonnut.<\/p>\n\n\n\n

Niihin aikoihin Kalikassa tehtiin kaavoitusta, rakennettiin vesijohtoa ja viem\u00e4ri\u00e4. Kunnanjohtajista Risto Maula oli ollut ep\u00e4ilev\u00e4inen. Kuka sinne Kalikkaan nyt omakotitalonsa tekisi, kun kyl\u00e4ll\u00e4kin on halpoja tontteja. Uusi Risto, Risto Laurikainen sen sijaan innostui asiasta. Tuli kaavat, tuli kunnallistekniikkaa ja tuli alennusmyynti pilkkahinnalla. Joku innostui joku ei. Jopparit ostivat tontteja rikastuakseen. Kunnanjohtajan hurjimman projektin, Kalikan pellon kaivamisen lammeksi ja sinne johtavan kanavan tekemisen j\u00e4rkimiehet sent\u00e4\u00e4n saivat estetty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kalikkaan tuli rytin\u00e4ll\u00e4 uusia taloja, mutta t\u00e4n\u00e4\u00e4n on jo taas perin hiljaista.<\/p>\n\n\n\n

Nummiojan ja Kalikan v\u00e4li on s\u00e4ilynyt harvemmalla m\u00f6kityksell\u00e4, kiitos Ahlstr\u00f6min yhti\u00f6n maapolitiikan. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyy kuitenkin Sepp\u00e4l\u00e4n perikunnan nuorimman tytt\u00e4ren, orip\u00e4\u00e4l\u00e4isen Suoma \u00c4\u00e4ren poikien m\u00f6kki. \u00c4\u00e4ren Raimo ja Pentti olivat ekonomeja ja pankinjohtajia kumpikin, koulukavereitani my\u00f6s, kuten Rinnen Theodorin lapset. Is\u00e4h\u00e4n oli ollut Yl\u00e4neell\u00e4 apulaisnimismies, ja mestariampujana Mannerheimin vartiomiehiin kuulunut. Jyrki pojan aikana n\u00e4iden m\u00f6kki paloi, mutta lienee rakennettu uudelleen. Kalikan ja Jokisuun rannat taas ovat kaikkea muuta, kuin harvaan rakennettu. Siin\u00e4, miss\u00e4 maasto sen sallii, on toisen, jopa kolmen kerroksen m\u00f6kkej\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on my\u00f6s vanhinta rakennettua rantaa, joten kaiken tason kiinteist\u00f6j\u00e4 l\u00f6ytyy. Rakennuslupia on haettu joka metrille, ja ellei ole saatu, niin on rakennettu pime\u00e4sti tai tehty puuvajasta nukkuma-aitta. Tutuista ranta-asukeista mainitsen mm. Kulmalan veljekset, Wuotin Markun ja Haaviot. Antti Raittisella, Prikaatin rakennusmestarilla, oli my\u00f6s pieni m\u00f6kki takamaastossa, j\u00e4rvelle menev\u00e4n yhteisen tien kohdalla. Antti oli my\u00f6s Yl\u00e4neen rakennuslautakunnan puheenjohtaja, jonka ei sopinut tiukan linjan vet\u00e4j\u00e4n\u00e4 itse mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 rakentaa. Antin poika, is\u00e4lt\u00e4\u00e4n my\u00f6s rakennusmestarin viran perinyt Markus, sitten rakennutti sit\u00e4kin komeamman asunnon samalle tontille. Jokisuun rantoja kiusaa tyrskyt ja matalan rannan huuhtoutuminen. Jokisuussa oli my\u00f6s p\u00f6yty\u00e4l\u00e4isen Matti Rauhansuun m\u00f6kki. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 sai h\u00e4nen Janne-poikansa surfaajan opit, joilla monet vuodet p\u00e4rj\u00e4si Euroopan vesill\u00e4. Pyh\u00e4j\u00e4rvi suurine selkineen ja kovine tuulinen on mainio harjoituspaikka, mutta aika v\u00e4h\u00e4n siell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 urheilua harjoitetaan. Jokisuu on my\u00f6s mainio paikka veneitten nostoon ja laskuun. Itse hain sielt\u00e4 monta kertaa kanootteja, kun Yl\u00e4neenjokea meloneet saivat tarpeekseen tai eiv\u00e4t uskaltaneet en\u00e4\u00e4 jatkaa tuuliselle j\u00e4rvelle. Pid\u00e4n jokea todella kauniina ja rauhallisena vesireittin\u00e4. Jokisuuhun n\u00e4kyy jo sopivasti Kallionnokka, Valasranta ja Huvitus. Taustalla on Hemmo Hartmanin karavaanarialueet monine toimintoineen. My\u00f6s Valasrannan kylkeen on noussut alue karavaanareille.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Hyp\u00e4t\u00e4\u00e4n Valasrannalta suoraan Huvitukseen, j\u00e4rven yhteen vanhimman historian omaavaan kartanoon. Yl\u00e4neenkartanon aatelisille t\u00e4m\u00e4 oli aina ollut sivukartanona er\u00e4\u00e4nlainen kes\u00e4retkien paikka. Matka tehtiin vesitse kunnon teitten puuttuessa. Sahlbergin suvun aikana perustettiin puutarha ja tutkijat l\u00f6ysiv\u00e4t harvinaiset kasvit ja hy\u00f6nteiset. Paikan historiasta on paljon kirjoitettu. Sahlbergien j\u00e4lkeen Huvitus on toiminut mm. alkoholistiparantolana, tytt\u00f6kotina ja perhekotina. Martti Kuuskoski, majuri evp., oli tytt\u00f6kodin pel\u00e4tty johtaja apunaan Paimenenm\u00e4est\u00e4 muuttanut, minuakin kasvattanut, Liisa Harteela. My\u00f6hempin\u00e4 vuosina johtajana oli Mikko Kanervo. Koulukoti oli sosiaaliministeri\u00f6n alainen. Tutut johtokunnan j\u00e4senet Liisa Helariutta ja Heikki Halman kertoivat, ett\u00e4 johtokunta niin\u00e4 vuosina sai m\u00e4\u00e4r\u00e4rahat miltei kaikkeen, mit\u00e4 keksi pyyt\u00e4\u00e4. Muun muassa suuresta navetasta tehtiin monipuolinen koulu, ty\u00f6pajoineen ja voimistelusaleineen. Joskus laitoksessa vieraillessa minullekin n\u00e4ytettiin tytt\u00f6jen v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 asuntoja ja erityisesti putka piti n\u00e4hd\u00e4. Yl\u00e4neelle oli suuri tappio, kun laitos myytiin yksityisille ja n\u00e4m\u00e4 vain myiv\u00e4t metsi\u00e4 ja odottivat rantojen arvonnousua. Ei l\u00f6yt\u00e4nyt uutta ostajaa edes Jetro Rostet, jonka kerrotaan helikopterilla k\u00e4yneen kohdetta n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Ihmeen sitke\u00e4sti Huvituksen kuuluisat omenatarhan puut jaksavat ruohottuneen puutarhan keskell\u00e4 joka syksy omenia kasvattaa. Viereisell\u00e4 pellolla autiot tennis- ja jalkapallokent\u00e4tkin ovat k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Aina joskus Pyh\u00e4j\u00e4rvi ja siihen laskeva Yl\u00e4neenjoki n\u00e4yttiv\u00e4t my\u00f6s harmilliset puolensa. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 vuonna kuolleita s\u00e4rki\u00e4 ajelehti rantaan kasoittain. Veikko Niittymaa, vankkumaton Pyh\u00e4j\u00e4rven puolustaja, kaivatti suuria kuoppia, joihin haisevia kaloja sai k\u00e4yd\u00e4 kaatamassa. Sellainen oli mm. Valasrannan taustametsik\u00f6ss\u00e4. Ilmi\u00f6 meni onneksi pian ohi. Toisena kes\u00e4n\u00e4 muistan suurien kuolleitten lahnojen ajelehtimisen m\u00f6kkirannoille. Yksi sellainen osui meid\u00e4nkin tontillemme. Satunnaisia kuolleita pikkukaloja tuli useinkin muun roinan mukana Pyh\u00e4j\u00e4rven oikullisten tuulien mukana. Naapurin laiturit esimerkiksi.<\/p>\n\n\n\n

Pyh\u00e4j\u00e4rven l\u00e4nsipuolen rantatontit k\u00e4viv\u00e4t v\u00e4h\u00e4n hitaammin kaupaksi. Sinne oli pitempi matka Turun ja Loimaan suunnasta, ja siell\u00e4 oli paljon pikkuj\u00e4rvi\u00e4. Jotkut, kuten Honkilahden V\u00e4h\u00e4j\u00e4rvi, ovat vain parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Pyh\u00e4j\u00e4rvest\u00e4, mutta laskevat silti Koskelj\u00e4rveen. Pyh\u00e4j\u00e4rven rantojen isoimpia omistajia ovat olleet S\u00e4kyl\u00e4n kunta ja Seurakunta. Joillekin S\u00e4kyl\u00e4n taloille oli osunut todella arvokas sijainti. Lohkossa saattoi olla ensin mets\u00e4\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4n takamaastossa, sitten kyl\u00e4n peltoja ja taajamasta tontteja. Sitten pala j\u00e4rven rantaa kalastusoikeuksineen. Palsta jatkui j\u00e4rven yli, jossa taas toiset rantatontit ja niitten takana tuhtia mets\u00e4\u00e4. Tasan ei k\u00e4y Luojan lahjat. Monet pikkutilalliset myiv\u00e4t tonteiksi peltonsakin, niin ettei itselle j\u00e4\u00e4nyt kuin rantasauna. Kaupanp\u00e4\u00e4llisiksi saivat viel\u00e4 tieriitojen k\u00e4rh\u00e4m\u00e4t, kun ei joka m\u00f6kille omaa tiet\u00e4 voitu rakentaa. Esimerkiksi P\u00f6yty\u00e4 oli ostanut kokonaisen pikkutilan, v\u00e4h\u00e4n rantaa, paljon takamaata, Kaunisrannan. Sinne ei entisen Karinaisten takakylilt\u00e4 ihan helposti uimaan l\u00e4hdetty. T\u00e4ll\u00e4 alueella on my\u00f6s Valkkisten rantakalliot, joita Eskolan Antin suku is\u00e4nn\u00f6i ja p\u00e4\u00e4ministeri Orpon vanhempien Hannun ja Maijan kes\u00e4m\u00f6kki, omistajat entisi\u00e4 opiskelukavereitani.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Entisen Honkilahden kylist\u00e4 vain Haverilla ja Mannilalla on Pyh\u00e4j\u00e4rven rantaa. Matka siis jatkuu yl\u00f6sp\u00e4in. Pys\u00e4hty\u00e4 sopii vaikka Mansikissa, entisess\u00e4 kyl\u00e4n yhteislaitumessa, joka on kovin usein lehtien palstoilla riepoteltu. Yhteislaitumet, usein kolhoosilaitumiksi kutsutut, valtio oli perustanut rintamamiesten ja maattoman v\u00e4en avuksi. Sinne lehm\u00e4, joskus kaksikin, vietiin laidunkaudeksi. Naisv\u00e4ki k\u00e4vi lyps\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ne aamuin illoin. Maito kuljetettiin k\u00e4sik\u00e4rryill\u00e4 tai polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4. Mansikkiin oli aika matka. Ei ihme, ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t v\u00e4heniv\u00e4t, osa osti omaa maata, osa sai tehtaalta t\u00f6it\u00e4. Koko iso alue k\u00e4vi tarpeettomaksi.<\/p>\n\n\n\n

Kun laiduntarve loppui, valtio myi alueen. L\u00e4nnen tehtaille. Siihen tarvittiin tietysti ministeritason apua. N\u00e4iss\u00e4 neuvotteluissa meik\u00e4l\u00e4inenkin py\u00f6ri mukana ja muistaa tapahtumat. Euran kunta puoliostajana mahdollisti myynnin liikelaitokselle. Tarkempaa k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 saatikka alueen jakoa ei sovittu. Kunnan k\u00e4ytt\u00f6 j\u00e4i v\u00e4hille. Olihan siell\u00e4 museorakenteitten ja pallokent\u00e4n lis\u00e4ksi ainakin yksi isompi m\u00f6kkikin. Vapaata rantaa jylhine kallioineen sen verran, ett\u00e4 mojovat riidat on saatu aikaiseksi.<\/p>\n\n\n\n

Oma historiansa on my\u00f6s Sieravuoren tiluksilla. Sotien j\u00e4lkeen valtio tarjosi yksityiselt\u00e4 lunastettua kartanoa siirtolaistilaksi karjaiselle evakkoviljelij\u00e4lle. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan huolinut huonojen teitten takana olevaa ja pelloiltaankin heikohkoa taloa, vaan luopui siit\u00e4. Nyt sen puolestaan lunasti Matti R\u00e4s\u00e4nen, Vuoksen rannoilta l\u00e4htem\u00e4\u00e4n joutunut. Matin poika Mauri sitten aloitti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 monipuoliset toiminnat mm. vanhan navetan kunnostuksen ravintolaksi. R\u00e4s\u00e4sen suku myi Sieravuoren 1989 Jari Laaksolle, jonka aikana paikka on laajentunut erikoisesti vesiurheilukeskukseksi.<\/p>\n\n\n\n

Ajoittain Sieravuoressa on pidetty my\u00f6s suuria Juhannusjuhlia Eenokin ja Valasrannan tapaan.<\/p>\n\n\n\n

Haverin asukkaista muistuu mieleen Jorma Nummela, jonka m\u00f6kki oli ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n liiankin l\u00e4hell\u00e4 ravintolaa. Manalle mennyt mies oli ennen kaikkea mets\u00e4asiasiantuntija, yritt\u00e4j\u00e4 ja my\u00f6s laulumies. Melkein h\u00e4nen naapurinaan asui my\u00f6s Arvo Santonen, torpanpoika, joka oli lukenut tohtoriksi. Luin kaikki h\u00e4nen historiankirjansa. Ne olivat hehkuvan punakantisia, ja kertoivat 1900-luvun alun vasemmiston vaiheista, p\u00e4\u00e4ttyen punakaartiin. Arvo k\u00e4sittelee koko Pyh\u00e4j\u00e4rviseutua, ja moni lukija l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sielt\u00e4 tuttujen ja sukulaisten nimi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Haverin uimarantojen ja matonpesupaikkojen j\u00e4lkeen l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n Mannilaa, kyl\u00e4\u00e4, josta Aaro Ritvo on tehnyt useammankin historiankirjan runsaine kuvineen. Niist\u00e4 l\u00f6ytyy mm. Honkilahden rippikoululaiset miltei katkeamattomana ketjuna. Mannilan \u201dkurkku\u201d, j\u00e4rven syvin kohta ja Mannilanlahti vanhoine venevajoineen ovat yh\u00e4 kes\u00e4isen kyl\u00e4n tapahtumakeskus kala- ja vihannes markkinoineen. Siell\u00e4 varmaan tapaa my\u00f6s Marja Rekolan, nykyisen kyl\u00e4p\u00e4\u00e4llik\u00f6n, vanhan navetan is\u00e4nt\u00e4pari ja kyl\u00e4l\u00e4iset ovat yhdess\u00e4 kehitt\u00e4neet mainioksi museoksi. Mannilan kyl\u00e4keskus on l\u00e4hell\u00e4 j\u00e4rve\u00e4, entiset koulut ja kaupat nyt jo hiljaisina. Yht\u00e4 kauppaa piti Pentti Virtanen, sittemmin lavapuusepp\u00e4n\u00e4 ja Ahlstr\u00f6min varastojen pit\u00e4j\u00e4n\u00e4 tutuksi tullut mies.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Mahtaako Mannilasta l\u00f6yty\u00e4 yht\u00e4\u00e4n miest\u00e4, joka ei olisi joskus ollut nuotanvedossa mukana. Vuosien my\u00f6t\u00e4 on vaihdettu hevonen traktoriin ja traktori m\u00f6nkij\u00e4\u00e4n. Istutusten ja pyyntien vaihtelu tekee kalastuksesta mielenkiintoisen.<\/p>\n\n\n\n

Pentin ideoita lienee ollut nuotanveton\u00e4yt\u00f6kset, joilla Mannilanlahdella ker\u00e4ttiin rahoja Leijonien hyv\u00e4ntekev\u00e4isyyteen. Idea oli mainio. Tutustutettaisiin ihmisi\u00e4 jo hiipuvaan kalastustapaan ja pidett\u00e4isiin samalla markkinat Pyh\u00e4j\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4, jossa monet muutenkin kev\u00e4ttalvella ulkoilivat. Leijonien tapaan l\u00e4hdettiin asiaan t\u00e4ysill\u00e4. Vahva mainoskampanja ja painetut p\u00e4\u00e4syliput, jotka samalla toimivat arpalippuina saaliin suuruutta arvuutellessa. Voittajalle puolet saaliista. Nuottakunnat olivat vet\u00e4neetkin l\u00e4hiaikoina erinomaisia saaliita. J\u00e4rvell\u00e4 oli mahtava keli autoillakin miss\u00e4 tahansa. Mekin l\u00e4hdimme poliisi Viitasalon kanssa kova\u00e4\u00e4nisautolla mainostamaan tapahtumaa ymp\u00e4ri j\u00e4rven. S\u00e4kyl\u00e4n taajaman kohdalla oli paljon v\u00e4ke\u00e4 koolla. Kiviaidan takana oli hautajaiset. Sen tajutessamme hiljeni kova\u00e4\u00e4ninen ja ajoimme noloina pois. Uskon kumminkin, ett\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 joku hautausv\u00e4est\u00e4kin ajeli j\u00e4rven yli katsomaan soiko Ahti antimiaan.<\/p>\n\n\n\n

Itse tapahtuma sujui mainiosti. Parkkipaikat riittiv\u00e4t. J\u00e4\u00e4lle ei noussut vett\u00e4, mit\u00e4 joku oli pel\u00e4nnyt. Oli musiikkia ja kauppa k\u00e4vi. Joku selosti, miten nuotanveto tapahtui. Opittiin nimityksi\u00e4 perinteisen elinkeinon ymp\u00e4rilt\u00e4. L\u00e4hiaikoina oli saatu hyvi\u00e4 saaliita. Vaaka ja laatikot odottivat. Nuottamiehet olivat ottaneet tavallista vahvemmat tujaukset juhlan kunniaksi. Salassa olivat kumminkin sopineet, ett\u00e4 jos hirmusaalis saadaan, sit\u00e4 kateuden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei kest\u00e4 kukaan, joten p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n osa saaliista karkuun. V\u00e4kijoukko seurasi l\u00e4helt\u00e4, miten nuotta nousi avannosta. Liek\u00f6 liukas k\u00f6ysi lumisesta kintaasta luistanut, vai oliko saapas j\u00e4\u00e4ll\u00e4 lipsahtanut. Muikkujen onni kumminkin oli, ettei saaliina saatu kuin muutama verkkoon takertunut kala. Parhaiten arvanneellekin piti antaa muovikassillinen vanhoista varastoista.<\/p>\n\n\n\n

Mannilan rannoilla oli ennest\u00e4\u00e4n paljon pieni\u00e4 m\u00f6kkej\u00e4, jotka sijaitsivat vuokra-tonteilla. Niille oli rakennettu varsin vaatimattomia saunoja, joissa ei pitempi\u00e4 aikoja oltukaan, L\u00f6ylyteltiin ja juotiin kahvit. Kes\u00e4ll\u00e4 taas tultiin hellep\u00e4iv\u00e4n\u00e4 uimaan, vaikkapa kesken hein\u00e4nteon. Vuokrasopimus oli tehty Honkilahden kunnan kanssa kymmeniksi vuosiksi. Mutta vuodet kuluivat ja kontrahdit loppuivat. Uusi is\u00e4nt\u00e4 Euran kunta, jonka p\u00e4\u00e4tt\u00e4jist\u00e4 aniharvalla oli oma m\u00f6kki, ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt moisia etuuksia. P\u00e4\u00e4tettiin ett\u00e4 m\u00f6kkien tontit tuli lunastaa k\u00e4yp\u00e4\u00e4n hintaan. Kunta sai tontit omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4, jos lunasti siell\u00e4 olleet v\u00e4h\u00e4iset rakennukset. Monelle se oli\u00a0katkera pala. Ahlstr\u00f6m yhti\u00f6 teki omilla rannoillaan samalla tavalla. Se vaan ei ollut tontteja paljon kenellek\u00e4\u00e4n vuorannutkaan. En muista mit\u00e4 kunta saamilleen tonteille sittemmin teki, mutta ainakin palokunnilla sinne nousi komea huvila. Niemisen Raija ja Martti my\u00f6s luopuivat sen naapurina olleesta m\u00f6kist\u00e4\u00e4n. Aika hitaasti Pyh\u00e4j\u00e4rven rantam\u00f6kit ja viel\u00e4 harvinaisemmat vapaat tontit omistajaa vaihtoivat. Riitainen perikunta sellaisen voi lopulta myyntiin panna. Tai konkurssiin joutunen liikemiehen pes\u00e4n jakajat. Muistan ajalta, jolloin viel\u00e4 mentiin Euraan vanhaa tiet\u00e4 Kutkun ahteineen, mestil\u00e4l\u00e4is-is\u00e4nn\u00e4n kaupitelleen joka kev\u00e4t samaa kaunista rantatonttiaan. Koskaan h\u00e4n ei raaskinut sit\u00e4 myyd\u00e4. Nosti vain joka kev\u00e4t hintapyynti\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Haukikuljun kymmenen tonttia olivat poikkeus 60-luvun alussa. S\u00e4kyl\u00e4n seurakunnan mets\u00e4kaistalle oli osunut oikein hurja syysmyrsky. Ikimets\u00e4n kaatuneet, puut piti hakata ja myyd\u00e4 pois. Kilometrisen lohkon l\u00e4pi raivattiin t\u00e4t\u00e4 varten tie rantaan asti. Ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4jien oli helppo tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s samantien lohkottavista ja myyt\u00e4vist\u00e4 tonteista. Niit\u00e4 tuli vieri viereen kymmenkunta, kaikki melko tarkkaan 2000 neli\u00f6isin\u00e4. Onnistuimme saamaan yhden niist\u00e4, koska Lauri Karesto, pankinjohtaja, meit\u00e4 siihen kauppaan patististi. H\u00e4n oli ostanut toisen itselleen ja toisen vaimolleen Liisa-opettajalle. Meille riitti se viimeinen. Se Haukikulju, joka oli nimen koko alueelle antanut. Matalaan rantaan tyrskyt olivat nostaneet palteen, jonka taakse kev\u00e4ttulva nosti vett\u00e4. Jostain sinne livahtivat hauetkin kutemaan. Siit\u00e4 nimi joka tienviitastakin l\u00f6ytyy. Paljon hiekkaa ja paljon ty\u00f6t\u00e4 tontti on vaatinut. Sampaskivet sinne k\u00e4rr\u00e4ttiin porukalla. L\u00e4hell\u00e4 asunut Saarikon Vieno h\u00e4vitti siihen aikaan juomalla rantojaan ja tiluksiaan. H\u00e4nell\u00e4 oli sortunut kivinavetta, jonka komeat granattilohkareet vallan hyvin sopivat rajakiviksi. Lienev\u00e4t alunperin Heinijoen kallioista kotoisin. Ainakin parikymment\u00e4 niit\u00e4 tarvittiin. Seuraavana kes\u00e4n\u00e4 niit\u00e4 kuljetettiin pikku traktorilla, ensin rannan puolelta vesirajasta ja sitten toiselta puolen tienvartta. Jokaisen piti hakata omaan kiveens\u00e4 annetut numerot. Kysyin kuinka syvi\u00e4 kolojen tuli olla. Maamittari sanoi tarkistavan asian sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 min\u00e4 panen sormen koloon ja h\u00e4n ly\u00f6 vasaralla p\u00e4\u00e4lle. Sittemmin talkoot j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hemm\u00e4lle. Kun tontinostajat ja rakentajat olivat l\u00e4hes samanik\u00e4isi\u00e4 nuoria, oli joka tontilla pikkuv\u00e4ke\u00e4, niin ett\u00e4 leikkikavereita riitti. Pienten, enk\u00e4 isojen riitaa muista alueella koskaan olleen, oltiin l\u00e4hiseudulta, ammattiin ehtineit\u00e4 ja etten sanoisi hyvin toimeentuleviakin. Mainitsen t\u00e4ss\u00e4 Larkan Eeron, prikaatin huoltop\u00e4\u00e4llik\u00f6n, ja Elvin Oppikoulun lehtori, Virtaset voimistelunopettajapari, Holkerit maanviljelij\u00e4pari Mellil\u00e4st\u00e4 sek\u00e4 Rainer ja Lilja, Kolvaan kauppiaspari. N\u00e4m\u00e4 parhaiten tulivat tutuiksi. Aika v\u00e4h\u00e4n on omistajia muuttanut ja silloinkin on ollut kyse sukupolven vaihtumisesta. Aikansa Haukikuljun maisemissa viihtyiv\u00e4t R\u00e4s\u00e4setkin Sieravuoren myyty\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4heisell\u00e4 Kolvaan koululla on oma historiansa. Se oli ns. supistettu koulu, johon ei tahtonut kunnon opettajia saada. Kerrotaan siell\u00e4 jonkun opettajan seonneen lopullisestikin. Kolvaan koululaisia on viimeksi kuljetettu Yl\u00e4neen peruskouluun. Kovin isoa autoa ei ole tarvittu.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Mestil\u00e4n kyl\u00e4st\u00e4 minulla ei juuri ole muita muistoja, kuin ne uuden tienteon ajat, jolloin matka Euraan lyheni tuntuvasti. Kahtena valtuustokautena sinne ajettiin maanantai-iltap\u00e4ivisin kokouksiin. Kimppakyytein\u00e4 mm. M\u00e4ki-Jaakkolan Heikin ja Vienon Taiston kanssa. Taisto oli oikea rallikuski Volkkareineen. Sit\u00e4 hetke\u00e4 pelk\u00e4sin eniten, kun h\u00e4n keskustellessaan k\u00e4\u00e4nsi paremmin kuulevan korvansa minuun p\u00e4in, ja tie j\u00e4i v\u00e4hemm\u00e4lle tarkkailulle. Seppien tapaan Taisto osasi mit\u00e4 vaan. Kerrotaan h\u00e4nen tehneen hirvensarvesta itselleen uuden hampaankin katkenneen tilalle. Mestil\u00e4 j\u00e4i j\u00e4rven ja Laitilan tien v\u00e4liin. Oli siell\u00e4 koulukin ollut, koska my\u00f6hemmin siin\u00e4 asuivat \u201dDaltonin\u201d- ja Koistisen veljeksin\u00e4 tunnetut kaverit, entisi\u00e4 oppilaitani muuten, my\u00f6s esikuvina Pahat Pojat -elokuvalle. Mestil\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Pyh\u00e4j\u00e4rvi alkaa hetkeksi n\u00e4ky\u00e4 tielle. On soma katsella sit\u00e4 t\u00e4lt\u00e4kin kantilta. Raittisen Antin kanssa laskimme, kuinka paljon kuperuutta kolmepenikulmaisen j\u00e4rven pinnasta l\u00f6ytyy. Siksi vastap\u00e4isest\u00e4 rannasta n\u00e4kyy vain m\u00f6kkien katot ja tehtaanpiiput. Niinsanottuun Myllyojan rantaan laskee syv\u00e4lle kallioon ammuttu oja, n\u00e4ht\u00e4vyys sekin. Nyt siell\u00e4 on my\u00f6s kauan ollut pieni rantaravintola. Ennen Kauttuaa pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 mainita Kiperin uimaranta, taajaman ihmisten paljon k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4. Yhten\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 sen naapurina asuva viljelij\u00e4 teki kuntaan korvausvaatimuksen, kun h\u00e4nen viljapellolleen oli juhannuksena ilmestynyt paljon \u201dmakauksia\u201d.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Tehdastaajamaan kannattaa tutustua monien julkaisujen kautta, joita A. Ahlstr\u00f6m-yhti\u00f6 on tehnyt. My\u00f6s Euran kunta on alueelta esitteit\u00e4 painattanut. Kotiseutumiehist\u00e4 taas kannattaa mainita Valtteri Lyysaari ja Pekka Helander. Parhaina aikoina Kauttuan tehtailla oli pari tuhatta ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4. V\u00e4ke\u00e4 kuljetettiin linja-autoilla l\u00e4hiseudultakin.\u00a0 Euran Paperi oli tuttu tuotemerkki. Kun tilaa tarvittiin lis\u00e4\u00e4, siirrettiin mm. tie toiseen kohtaan, jotta saatiin paikka uudisrakennukselle. Muistan ajan, jolloin Poriin menev\u00e4t linja-autotkin poikkesivat vanhan Kauttuan rannassa. Ahlsr\u00f6min toiminnat ovat hajaantuneet monille firmoille: Uudet yritt\u00e4j\u00e4t toimivat alalla. Alvar Aallon Kauttuaa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n ihailemassa ja Sep\u00e4nkatu on turistikohde. Tehtaanjohtajan talossa toimi pitk\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4j\u00e4rven suojelijat. Heid\u00e4n kokouksissaan join monet kerrat kahvia suurista vaaleanpunaisista, teelle tarkoitetuista kupeista. Melkein samassa pihassa on Ruukinkartanon juhlasali, josta muistan yhti\u00f6n kolmesataa-vuotisjuhlat. Pyh\u00e4j\u00e4rvi-instituuttikin muutti muualle, mutta eik\u00f6h\u00e4n mannilalaisyntyinen Kirkkalan Teija sit\u00e4 monen sielt\u00e4 ty\u00f6paikkansa saaneen kanssa py\u00f6rit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Hiittenkari on pitk\u00e4lti Pyhj\u00e4rveen pist\u00e4v\u00e4 kapea niemi. Silvannon Jouko sit\u00e4 perheineen meille joskus esitti. Siihen liittyy j\u00e4ttil\u00e4istarinoita, niinkuin moniin vastaaviin luonnonoikkuihin. Pyh\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 on toiminut eri aikoina kolmekin pient\u00e4 laivaa. Yhdell\u00e4, taisi olla Lokki nimelt\u00e4\u00e4n, kuljetettiin Euran opettajat risteilylle Mansikkiin, jossa kokki Kolmonen valisti meit\u00e4 terveellisest\u00e4 ruokavaliosta. Pyh\u00e4j\u00e4rven risteilyill\u00e4 ei ollut oikein kaupallista menestyst\u00e4. Kukapa nyt aukeaa j\u00e4rvenselk\u00e4\u00e4 olisi hitaalla veneell\u00e4 l\u00e4htenyt ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Euran ajan tuttavistani yksi mielenkiintoisimmista oli tehtaanjohtaja Olavi Yrj\u00f6l\u00e4, joka kunnanhallitukseen tultuaan vasta siell\u00e4 avasi ruskean kirjekuoren ja katsoi mit\u00e4 asioita oli esill\u00e4. Kun jaettiin jotain esitteit\u00e4, h\u00e4n hypisteli niit\u00e4 ja sanoi: \u201dEi ole mei\u00e4n paperista.\u201d Yrj\u00e4l\u00e4n perhe tuli tutuksi viikon kummikuntavierailulla Askersundiin, kummikuntaan. Siell\u00e4 oli my\u00f6s Esko Kosunen, valtuuston puheenjohtaja vaimoineen. My\u00f6s Matti Kuohujoki oli vanhaa kaartia. Me nuoremmat taas vuonna 1935 syntynein\u00e4, kaikki nelj\u00e4; Raimo Jokinen, Timo Nurmi, Lasse Ruohomaa ja min\u00e4. Yht\u00e4\u00e4n naista ei ajan tavan mukaan ollut matkaan kelpuutettu.<\/p>\n\n\n\n

Tutuksi tuli my\u00f6hemmin my\u00f6s Euran Mikko Hietalaa seuraava kunnanjohtaja, Matti Lahtinen. Mutta silloin oli jo kysymys yhteisest\u00e4 Pyh\u00e4j\u00e4rven suojelusta ja min\u00e4 oli Yl\u00e4neen kunnan edustajana. Ihmettelen viel\u00e4kin, ett\u00e4 osuin euralaiseksi juuri sen parhaina ja vauhdikkaimpina vuosina. Kunta osti kokonaisia taloja maineen ja rakennuksineen, kuten Nohkolan. Tehtiin kuntaliitokset, kaavoitukset ja Ahlstr\u00f6min tehtaat viettiv\u00e4t 300-vuotisjuhliaan parin tuhannen tehtaalaisen voimin. Maaseudun alasajo oli vasta alkamassa.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4rven pohjoisp\u00e4\u00e4 oli jo muuttunut l\u00e4hes taajamaksi, joka itseasiassa jatkui S\u00e4kyl\u00e4\u00e4n asti. Vapaita rantoja ei paljon ollut. Ennen L\u00e4nnen pitk\u00e4\u00e4 teollisuusaluetta oli mm. Sataran meijeri, jonne Virtasen Jaakko ker\u00e4si monen kyl\u00e4n maidot. Uusi pikatie kulki halki metsien asutuksen pysyess\u00e4 rannan tuntumassa. Itse en viljellyt juurikasta, mutta L\u00e4nnen tehtailta ostin rehuja. Yleens\u00e4 k\u00e4vin my\u00f6s kerran vuodessa yhti\u00f6kokouksessa, jossa muistan Eelan ja Ruoholan esitt\u00e4neen paikallisia \u00e4\u00e4nenpainoja. Kokous p\u00e4\u00e4ttyi aina hyv\u00e4\u00e4n ateriaan, ja siell\u00e4 n\u00e4ki edustajia v\u00e4h\u00e4n kauempaakin. Kirkasvetinen Pyh\u00e4j\u00e4rvi toki oli ollut tuiki t\u00e4rke\u00e4 elintarviketeollisuudelle. Puhuttiin S\u00e4kyl\u00e4n kolmesta \u00e4ss\u00e4st\u00e4: Sokeri, Siiat ja Sotapojat. Pyh\u00e4j\u00e4rven S\u00e4kyl\u00e4 jo oli nimikoinut itselleen. Kukaan ei puhunut Euran tahi Yl\u00e4neen Pyh\u00e4j\u00e4rvest\u00e4. Yhdess\u00e4 sit\u00e4 kumminkin suojeltiin.<\/p>\n\n\n\n

Pieni muistikuva t\u00e4st\u00e4 suojelusta ajalta, jolloin viel\u00e4 oli t\u00e4rkeint\u00e4 est\u00e4\u00e4 veden juoksuttaminen turkulaisille. T\u00e4t\u00e4 varten kuntien edustajat pitiv\u00e4t palaveria L\u00e4nnen tehtailla. Asiantuntijaksi oli kutsuttu Lievestuoreen silloisissa k\u00e4hin\u00f6iss\u00e4 voiton vienyt tuomari. Monista Pyh\u00e4j\u00e4rvest\u00e4 tehdyiss\u00e4 lauluista mik\u00e4\u00e4n ei noussut Hitiksi \u201dLiisan\u201d lailla, mutta aikamoinen yhteishenki t\u00e4\u00e4ll\u00e4 nousi. Isojen poikien neuvotteluista hillopurkkeineen olen kertonut jossain yhteydess\u00e4. Olin nuorena poliitikkona l\u00e4hinn\u00e4 kyytimiehen roolissa. Esimerkiksi kouluissa tehtiin julisteita. Pidettiin oppitunteja asiasta. Kutsuttiin lehtimiehi\u00e4 katselmuksiin jne. Ilmeisesti Satakunnan Kansa kirjoitti v\u00e4h\u00e4n eri s\u00e4vyyn kuin Turun Sanomat. Ylily\u00f6ntej\u00e4kin tapahtui. Sellaisena pit\u00e4isin autoilijoitten j\u00e4rvenymp\u00e4riajoa yhten\u00e4 kes\u00e4sunnuntaina. Siin\u00e4 sit\u00e4 mentiin satojen autojen voimin julisteet keulalla, ja sininen pakokaasu vain kohosi ilmoille. Lopulta me tavallaan voitimme, kun ratkaisuksi tuli Turun vedenotto Kokem\u00e4en vesist\u00f6st\u00e4 ja suurten putkien veto halki maakunnan. Ratkaisusta ilahtuivat varmaan my\u00f6s turkulaiset Pyh\u00e4j\u00e4rven m\u00f6kkil\u00e4iset. Ja Aurajoki lakkasi haisemasta.<\/p>\n\n\n\n

Jatkossa vastuun j\u00e4rven suojelemisesta ja nyt my\u00f6s veden laadun parantamisesta otti Pyh\u00e4j\u00e4rven Suojelurahasto. Sen hartiat olivatkin jo leve\u00e4mm\u00e4t. Mukana oli kuntien lis\u00e4ksi teollisuus Raumaa my\u00f6ten. Kalastajien ja Suojeluyhdistyksen \u00e4\u00e4nt\u00e4kin kuultiin. Hupaisaa, ett\u00e4 Turkukin oli mukana rintamassa, Turun Vesipiirin kautta. Painavaa tutkimustulosta saatiin Turun yliopiston kautta. Olinhan siell\u00e4 taas mukana min\u00e4kin, nyt Yl\u00e4neen kunnan edustajana. Ja koko ajan katselin milt\u00e4 omat kilometrisen rantapeltoni vuoden kiertokulussa n\u00e4yttiv\u00e4t. Oli sadevuosia ja kuivia kesi\u00e4. V\u00e4h\u00e4lumisia ja paukkupakkasia, kalakuolemia ja soitten ojitusta. Harri Mattila, Suojelurahaston ensimm\u00e4isen\u00e4 vet\u00e4j\u00e4n\u00e4 osasi koota sopivia tutkijoita. J\u00e4rvelle ja sen laskujoille alkoi ker\u00e4\u00e4nty\u00e4 typen ja fosforin pylv\u00e4ik\u00f6t A4-saasteena. T\u00e4m\u00e4 touhu jatkuu viel\u00e4kin. Vet\u00e4j\u00e4ksi vain vaihtui Anna-Mari Ventel\u00e4, ja isoksi rahoittajaksi saatiin EU. Ne pylv\u00e4\u00e4t papereissa ovat muuten kymmenin\u00e4 vuosina olleet likipit\u00e4en samanlaisia. Pyh\u00e4j\u00e4rvi el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja tutkijat omaansa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Varuskunnan tulo j\u00e4rviseudulle oli iso asia. Harjualue mainioine harjoittelu- maastoineen oli tietysti ratkaiseva asia, mutta kyll\u00e4 kirkasvetinen Pyh\u00e4j\u00e4rvikin tietysti painoi vaa`assa. Aluksi j\u00e4rvell\u00e4 harjoiteltiin kyll\u00e4kin sy\u00f6ksyveneitten maihinnousuakin, mutta lienee jo loppunut. Varuskunnan virkistysalueiksi joutui muutama ranta-asukas rantojaan luovuttamaan. J\u00e4rven kirkas vesi kasarmeissa ja etenkin pesulassa merkitsi paljon.\u00a0 Muutamat kertausharjoitukset ammuntoineen ja monet juhlat upseerikerholla kokeneena, totean vain, ett\u00e4 oikeaan paikkaan kasarmit nousivat, vaikka p\u00e4\u00e4kaupungin pojat sit\u00e4 varmasti korpivaruskuntana pit\u00e4v\u00e4t. En uskalla sanoa mit\u00e4\u00e4n uudesta yst\u00e4v\u00e4st\u00e4mme Natosta. Muistelen vain, miten kertausharjoituksissa vihollinen tuli aina l\u00e4nnest\u00e4 maihinlaskujoukkoineen ja kyll\u00e4 se pahus Huovinrinteelle pyrki, vaikka me \u201dleikisti\u201d ajoimme puimurit ja tieh\u00f6yl\u00e4t valtatien levennykseen. Silloiset suunnitelmat pantiin lopuksi aina mustaan s\u00e4kkiin ja poltettiin. Hyv\u00e4 n\u00e4in Nato ei niist\u00e4 pit\u00e4isi. Matka j\u00e4rven ymp\u00e4ri alkaa tulla p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Poiketaan viel\u00e4 Pyh\u00e4joen kyl\u00e4\u00e4n, joka my\u00f6s sivuraiteille j\u00e4\u00e4neen\u00e4 tuntuu hiljentyv\u00e4n. Kerran k\u00e4vin katsomassa, kun siell\u00e4 oli opettajanvirka avoinna. En hakenut ja jouduin j\u00e4rven hiljaisemmalle puolelle. Hyv\u00e4 niin, mutta onpahan sit\u00e4 tullut kierretyksi, niinkuin t\u00e4m\u00e4kin sepustus kertoo. Loppusuoraa k\u00f6p\u00f6ttelev\u00e4t jo vanhat kaveritkin kuten Eelan Eskokin, joka yhdell\u00e4 k\u00e4dell\u00e4\u00e4nkin Pyh\u00e4jokisena puolustaa kotiseutuaan. Isoveli Esa taas j\u00e4\u00e4 historiaan sijoituslannoituksen pioneerina.<\/p>\n\n\n\n

Teksti: Usko K Uotila<\/p>\n\n\n\n

Teksti toimitettiin Pyh\u00e4j\u00e4rven suojeluohjelman k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Pyh\u00e4j\u00e4rven puolesta -kirjoituskilpailun yhteydess\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 yksi A4 ei riit\u00e4 kaikkeen, mit\u00e4 ajatuksia ja muistoja j\u00e4rvi her\u00e4tt\u00e4\u00e4. Muistelut kuvaavat Pyh\u00e4j\u00e4rven l\u00e4hihistoriaa monelta kantilta ja julkaisemme sen n\u00e4in Pyh\u00e4j\u00e4rvi-instituutin blogissa my\u00f6s teid\u00e4n nautittavaksenne. Kiitos! J\u00e4rvi kulkee kaikkien meid\u00e4n alueella asuvien arjessa mukana. Jutun kuvat ovat historiakuvia ja muutama tuoreempi otos mukana Pyh\u00e4j\u00e4rvi-instituutin arkistosta.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuumana elokuun sunnuntaina p\u00e4\u00e4tettiin l\u00e4hte\u00e4 Pyh\u00e4j\u00e4rvelle uimaan, Majasen Erkki, Heikkil\u00e4n Esko ja min\u00e4poika. Paluumatka polkupy\u00f6rill\u00e4 \u00e4ityi tietysti kilpa-ajoksi, niin ett\u00e4 kotiin tultua piti hikisin\u00e4 menn\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":1963,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[25],"tags":[33,26,34,40],"class_list":["post-1964","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yhteiskyna","tag-pyhajarven-puolesta","tag-pyhajarven-suojelu","tag-pyhajarven-suojeluohjelma","tag-pyhajarvi"],"rttpg_featured_image_url":{"full":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-scaled.jpg",2560,1920,false],"landscape":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-scaled.jpg",2560,1920,false],"portraits":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-scaled.jpg",2560,1920,false],"thumbnail":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-150x150.jpg",150,150,true],"medium":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-300x225.jpg",300,225,true],"large":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-1024x768.jpg",1024,768,true],"rpg_gallery_admin_thumb":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-150x150.jpg",150,150,true],"rpg_gallery_thumb":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-150x150.jpg",150,150,true],"1536x1536":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-1536x1152.jpg",1536,1152,true],"2048x2048":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-2048x1536.jpg",2048,1536,true],"archive-thumbnail":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-470x140.jpg",470,140,true],"single-thumbnail":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-470x260.jpg",470,260,true],"featured-thumbnail":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-750x380.jpg",750,380,true],"slider-nav-thumbnail":["https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/20171005_142646533_iOS-110x70.jpg",110,70,true]},"rttpg_author":{"display_name":"admin","author_link":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/author\/admin\/"},"rttpg_comment":0,"rttpg_category":"Yhteiskyn\u00e4<\/a>","rttpg_excerpt":"Kuumana elokuun sunnuntaina p\u00e4\u00e4tettiin l\u00e4hte\u00e4 Pyh\u00e4j\u00e4rvelle uimaan, Majasen Erkki, Heikkil\u00e4n Esko ja min\u00e4poika. Paluumatka polkupy\u00f6rill\u00e4 \u00e4ityi tietysti kilpa-ajoksi, niin ett\u00e4 kotiin tultua piti hikisin\u00e4 menn\u00e4...","post_mailing_queue_ids":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1964","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1964"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1964\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1973,"href":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1964\/revisions\/1973"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1963"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1964"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1964"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pyhajarvi-instituutti.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1964"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}