Järvellä ja järven äärellä

Järvellä ja järven äärellä

Nyt toista kesää työmatkani kulkee Säkylän rantatietä Iso-Vimmasta kohti Kauttuaa ja Pyhäjärvi-instituuttia. Matkalla Pyhäjärvi näkyy lähes koko ajan ja tuulisemmalla kelillä myös kuuluu. Luonto on tutkitusti hyvä paikka pitää taukoja ja maastossa liikkuminen on aina ollut itsellenikin tärkeä tapa irrottautua koulu- ja työtehtävistä. Kotiseutuvierailujen kävelylenkeillä jalat vievät huomaamatta Pyhäjärven rantaan, jonne pysähtyy kuuntelemaan aaltojen kohinaa, katselemaan järven elämää ja kokeilemaan veden lämpötilan. Melko usein tulee napattua myös kuva tai kaksi maisemasta, sillä onhan Pyhäjärven selkä myös erittäin kuvauksellinen kohde.

Järvinäytteenotto on minulle tänä kesänä täysin uusi työtehtävä. En ole aikaisemmin vesinäytteitä maastosta päässyt ottamaan, vaikka opinnoissa olen laboratoriossa tutkinut niin oja-, kaivo-, kuin vesijohtovettä. Tämän vuoksi olin erittäin innoissani päästessäni mukaan Pyhäjärven näytteenottoihin.

“Mitäs te siellä järvellä sitten oikein teette?” Tätä kysymystä on esitetty lähes poikkeuksetta erinäisissä muodoissaan joka kerta, kun olen maininnut yhtenä tämän kesän työtehtävänäni järvinäytteenoton. Lisäksi monia on kiinnostanut, millaista se näytteenotto konkreettisesti on, esimerkiksi mistä paikoista näytteitä otetaan, kuinka syvältä ja mitä niistä hyödytään.

Näytteitä kerätään useista kohdista ympäri järveä. Kymmeneltä eri pisteeltä noudetaan kokoomanäytteenä klorofyllipitoisuus, joka mittaa lehtivihreällisten planktonlevien määrää vedessä.  Samoilta pisteiltä otetaan myös kasvi- ja eläinplanktonnäytteet, sekä mitataan näkösyvyys. Kasviplankton kertoo järven ekologisesta tilasta, sillä tietyn tyyppisissä vesistöissä esiintyy omat tyypilliset planktonlajistonsa ja klorofyllipitoisuus puolestaan on suoraan verrannollinen levän määrään ja kertoo näin ollen järven rehevyystasosta.

Järven syvimmältä kohdalta otetaan yllämainittujen näytteiden lisäksi myös lämpötilaprofiili ja noin kuukauden välein fysikaalis-kemialliset näytteet, joista määritetään happipitoisuus, pH, fosforipitoisuutta ja klorofyllipitoisuutta. Näiden lisäksi syvänteeltä haavitaan planktonnäytteitä rasvahappotutkimuksiin.

Pyhäjärveltä löytyy myös Suomen ympäristökeskuksen mittapoiju, joka mittaa automaattisesti vedenlaatua. Poijulta Pyhäjärvi-instituutti käy ottamassa vertailumittaukset kahden viikon välein lämpötilasta, näkösyvyydestä ja klorofyllistä.

Vaikka vesistöillä on käynyt koko ikänsä uimassa, veneilemässä, liikkumassa erilaisilla laudoilla ja lautoilla, rannoilla piknikillä ja pelaamassa rantalentopalloa, niemenkärjissä lenkkeilemässä tai laiturin nokassa onkimassa, ei vesistön tila ja siitä kertovat merkit ole milloinkaan olleet näin lähellä tai ainakaan yhtä selkeästi mielessä. Olen tämän kesän aikana vasta sukeltanut järven tilan seurannassa aivan uusiin syvyyksiin. Maisemaa ei enää katsele ainoastaan postikorttimaisia kuvia ajatellen, pinnan alla näkee paljon muutakin mielenkiintoista kuin parven pieniä kaloja ja rannalla pysähtyessä aaltojen rauhoittavan liplatuksen lisäksi kuuntelee ympäristön ääniä yhä herkemmällä korvalla.

Pyhäjärveä voi jokainen havainnoida omalla tavallaan lähimmällä rannalla, mutta jos haluat tutustua myös tutkimustietoihin ja seurantahavaintoihin kannattaa kurkata ainakin seuraaville sivuille:

https://www.pyhajarvensuojelu.net/

https://pyhajarvi-instituutti.fi/

https://www.jarviwiki.fi/

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.

FacebookTwitterGoogle+jaa