Ilmastonmuutos ja maanviljely - Osa 1, Vesi väärään aikaan

Ilmastonmuutos ja maanviljely – Osa 1, Vesi väärään aikaan

Ilmaston muuttuminen ei ole uusi asia, vaan maapallon olemassaolon aikana on tapahtunut jatkuvaa muutosta, tosin erittäin hitaasti. Ilmatieteenlaitoksen mittausten mukaan Satakunnassa 8 viimeistä vuotta on olleet yhdestä kahteen astetta keskimääräistä (1981-2010) lämpimämpiä. Vuosittaisessa sademäärässä ei ole selvää suuntausta. Vuosi 2018 oli kuivin -32 % keskimääräisestä ja 2019 sateisin +34 %. Lämpötilan nousu näkyy erityisesti syksyllä ja talvella vesisateina ja kesällä mahdollisina hellekausina. Sateista suurin osa tulee viljelijälle epäedullisesti kasvukauden ulkopuolella ja kasvien käyttöön ei riitä vettä kunnollisen sadon tuottamiseen.

Suurimmassa osassa maailmaa suurin yksittäinen satoa rajoittava tekijä on veden puute. Laskennallisesti viljaa pystyttäisiin tuottamaan noin 22 tn/ha. Parhaat olot maapallolla viljelyyn on Uudessa-Seelannissa, jossa sademäärät riittävät maan satotuoton ulosmittaamiseen. Tämänhetkinen vehnän satoennätys on sieltä 17,4 tn/ha. Euroopassa riittävästi vettä kasvien käyttöön on Brittein saarilla. Vertailuna vehnän 10 vuoden keskisato Suomessa on 3,8 tn/ha ja suurin satokilpailussa saatu vehnäsato on 2014 saatu 10,2 tn/ha. Parhaat sadontuottokyvyt viljoilla on syysmuotoisilla, pitkän kasvukauden, lajikkeilla.

Jotta Suomessa ja erityisesti Lounais-Suomen viljelyaukeilla voitaisiin jatkaa arviolta 4000 vuotista Kiukaisten kulttuurin ajoilta olevaa perinnettä viljelykasvien tuottamista nälkäisille suille, on maatalouden ja erityisesti sen tärkeimmän pääoman eli peltoviljelyn muututtava ilmaston myötä. Näin on tapahtunut aikaisemminkin.

Talvisateet rasittavat peltomaata.

Mitenkä vettä saataisiin kasveille silloin, kun ne sitä tarvitsevat. Vaihtoehtoja on käytännössä kolme kappaletta; kädet ristiin ja toivotaan sadetta oikeaan aikaan, kastelemalla kasvien tarpeen mukaan tai säilöä vesi peltoon kasvien käyttöön. Ensimmäinen vaihtoehto on helpoin, mutta tulokset pääsääntöisesti erittäin epävarmoja. Toinen vaihtoehto on varmempi, mutta kustannuksiltaan kannattavat vain korkean satoarvon kasveille eli vihanneksille ja osalle juureksia. Nykyiset kastelulaitteet vaativat päivittäistä valvontaa ja siirtotyötä. Kolmas vaihtoehto on veden varastointi peltoon ennen kasvukauden alkua. Veden varastoinnista on Pyhäjärvi-instituutissa käynnissä Kasteluvesihanke, jossa tutkitaan tarkemmin varastoinnin mahdollisuuksia ja hyötyjä. Samoin hankkeessa etsitään uusia innovatiivisia kastelumahdollisuuksia.

Satakunta kuuluu suurilta osin happamien sulfaattimaiden alueeseen, joka maaperällisesti sopii erittäin hyvin säätösalaojituksen piiriin. Säätösalaojituksessa asennetaan yksinkertaisimmillaan olemassa olevaan salaojaston kokoojaojaan säätökaivo pidättämään pellon vesi kasvukaudelle. Säätökaivo padottaa veden haluttuun korkeuteen ja päästää ylimääräisen veden ojastoon. Vedenkorkeuden pitäminen ylhäällä säätökaivojen avulla estää sulfaattimailla rikkihapon liukenemisen kasveille ja vesistöön.

Säätökaivot soveltuvat parhaiten suhteellisen tasaisille ja vettä hyvin läpäiseville pelloille. Mitä tiheämpi imuojasto, sen tasaisempi vesipatja pellolla on juuriston veden saantiin. Yhdellä säätökaivoilla pystytään varastoimaan vettä usean hehtaarin alalle. Säätökaivon kustannus on 300 – 500 euroa plus kaivinkoneasennus. Säätökaivolle saa valumavesien hallinnan ympäristökorvausta 70 euroa vaikutusaluehehtaarilta eli investointi maksaa itsensä takaisin jopa parissa vuodessa pelkästään kohonneena tukimuotona. Bonuksena tulee peltokasvin sadonlisä.

Säätökaivojen sadonlisästä on Etelä-pohjanmaalla tutkimustuloksia yli 20 vuoden ajalta ja olosuhteiltaan hyvänäkin vuotena sen sadonlisäys on 10 % luokkaa. Kuivina vuosina sadonlisä voi olla jopa 40 – 50 %. Itselläni on ollut säätökaivot 1997 alkaen ja kokemuksena voi kertoa, että vuosittaiset satovaihtelut ovat erittäin pienet. Kuivanakin vuotena satotaso pysyy normaalina. Suurin työ on oppia kaivojen oikea käyttö, yleisissä ohjeissa esitetään kaivojen sulkemista keväällä ja avaamista syksyllä ennen sadonkorjuuta. Käytännössä kaivot kannattaa sulkea mahdollisimman aikaisin, kun maassa on vettä riittävästi. Itselläni on ollut kaivot kiinni pisimmillään 3 vuotta, pois lukien muutaman päivän huuhteluaukaisut.

Jatkoa luvassa!

FacebookTwitterGoogle+jaa