Jäätä näkyvissä

Jäätä näkyvissä

Vuoden 2020 talvella Pyhäjärven jääpeitteinen aika jäi ennätyslyhyeksi ja selkävesille ei muodostunut jäällä liikkumista mahdollistavaa jääkantta missään vaiheessa. Myös kuluvan talvikauden osalta vielä joulukuussa sääennusteet näyttivät huolestuttavilta järven jäätymisen kannalta. Vuoden vaihteen tienoilla tapahtui kuitenkin odotettu käänne ja ilman lämpötila putosi pakkasen puolelle. Järvi saikin jääpeitteen pinnalleen loppiaiseksi ja mikä tärkeintä, tällä hetkellä pitkän ajan sääennusteissa pakkasjakson odotetaan jatkuvan ainakin helmikuun puolelle. Jää on vielä heikkoa, mutta fiilistelläänpä kuitenkin jäätymisen kunniaksi hieman jäänalaisia tunnelmia.

Mitä jään alla tapahtuu?

Keskitalvella tyypillisesti näkösyvyys järvessä kasvaa, joka hieman kompensoi jään ja lumen aiheuttamaa varjostusta. Syynä veden kirkastumiseen jään alla ovat valaistusolosuhteiden heikkenemisestä ja veden lämpötilan laskusta johtuva järven perustuotannon hiipuminen sekä sedimenttiä pöyhivän aallokon puuttuminen. Paksu lumipeite järven jäällä tarkoittaa radikaalia maiseman hämärtymistä jään alla. Talvella kasviplanktonin määrä vähenee ja monet vesikasvit ovat kuihtuneet valmiiksi jo syksyllä. Järvessä vihantana talvehtivat uposkasvit, kuten nuottaruoho, jatkavat hidasta eloaan.  

Pelkkää hiljastelua ja säästöliekin pitämistä talvi jään alla ei kuitenkaan ole. Jäänalainen järvi äityy välillä jopa meluisaksi. Kovalla pakkasella jäätyvän järven mylvintä ja ulvahdukset saavat aikaan yliluonnolliselta kuulostavan äänimaailman, jolle ei ole vertaista. Se kannattaa kokea. Lämpötilan muutokset pakottavat jäälakeudet repeilemään ja ryskimään. Syntyvän railon ääni on parhaimmillaan kuin tykin laukaus, miltä se mahtaa kuulosta vedessä, jossa ääni etenee sujuvammin kuin ilmassa?

Varjoisa ja kylmä järvi tarjoaa myös joillekin eliöille optimaaliset elinolosuhteet. Pyhäjärven kalalajeista made kuuluu tähän joukkoon. Muista järven kaloista poiketen sen kasvu on nopeinta talvella. Myös sen kutu ajoittuu keskitalveen, tammi-helmikuun vaihteeseen. Turskakaloille tyypilliseen tapaan made on ahnas saalistaja ja harventaa saaliskalojen rivejä hyisessä järvessä niin yöllä kuin päivällä.

Kaikki Pyhäjärveä asuttavat kalalajit ovat ainakin ajoittain aktiivisia jääpeitteisenä aikana. Suutari ja ruutana ovat tässä suhteessa rauhallisinta joukkoa, mutta jonkinlaista liikehdintää niidenkin on havaittu harjoittavan varsinkin talven alkuvaiheilla. Kalojen käyttäytymiseen vaikuttavat jään alla pääosin samat tekijät kuin avovedessäkin. Aktiivisuutta säätelevät muun muassa lämpötila, valaistusolosuhteet ja säätila. Ravinnonhankinta on talvella kesää pienemmässä roolissa ja esimerkiksi särkikalat saattavat joissain vesistöissä paastota koko talven.

Viimeistään keväällä lumipeite väistyy ja jäänalainen maailma alkaa kirkastua. Kasviplankton alkaa lisääntyä ja sen seurauksena myös eläinplankton runsastuu. Kevätkutuiset kalalajit, kuten ahven, hauki, kuore ja särki valmistautuvat kututapahtumiin. Pienet ahvenet aloittavat lisääntymistoimet monesti jään ollessa vielä melko vahvaa. Suuret ahvenet kutevat yleensä viimeisenä, joskus vasta jopa kesäkuun puolella. Poiketen useimpien Suomen järvien lajitovereistaan, Pyhäjärven kuoreet eivät suuntaa virtavesiin kutuvaellukselle vaan kutevat järveen jään alle.

Ennen jäiden lähtöä järven näkösyvyys tyypillisesti heikkenee. Syynä ovat kasviplanktonin runsastuminen ja järven valuma-alueelta tulevat sameat sulamisvedet. Sopivat sääolosuhteet saavat jäät liikkeelle hävittäen ne lopulta kokonaan. Tuulet saattavat vesimassat liikkeelle ja talven aikana kerrostuneet kevyet sedimentit saavat kyytiä. Aurinko alkaa lämmittää vesimassoja. Siikakalojen ja mateen poikaset kuoriutuvat rantavesissä. Hauki kutee. Uusi kasvukausi on taas edessä.

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.

FacebookTwitterGoogle+jaa