|
6.9 Kuivattujen kasvisten käyttö 6.9.1
Elintarviketeollisuus Käytetyt kasvislajit ja -määrät Eines- ja valmisruokateollisuudessa käytettiin kuivattua sipulia, valkosipulia, hernettä, perunaa, palsternakkaa, mukulaselleriä, porkkanaa, pinaattia, papua, keittojuuresseosta, omenaa ja kuivattuja mausteita. Tärkeimpiä maustelajeja olivat tilli, persilja, ruohosipuli, basilika, oregano, meirami ja sinappi. Monet yritykset hankkivat mausteensa valmiina seoksina, jotka oli pakattu valmistuserän mukaan sopivan kokoisiin pakkauksiin. Leipomotuotteiden valmistuksessa käytettiin perunahiutaleita, kuivattua sipulia, valko-sipulia, selleriä, porkkanaa, pinaattia ja kuivattuja mausteita sekä pakkaskuivattuja marja- ja hedelmäjauheita. Mausteista tärkeimpiä olivat kumina, maustefenkoli ja auringonkukansiemen sekä persilja, basilika ja oregano. Mausteteollisuudessa käytettiin kuivattua sipulia, valkosipulia, purjoa, porkkanaa, selleriä, palsternakkaa, lanttua, perunaa, pinaattia, hernettä, tattaria sekä kuivattuja papuja ja mausteita. Yrttimausteista tarvittiin eniten tilliä, persiljaa, ruohosipulia, basilikaa ja oreganoa sekä meiramia, rakuunaa ja timjamia. Käyttöä oli myös salvialle, mintulle ja kyntelille. Siemenmausteista tärkeimpiä olivat sinappi ja kumina. Haastattelujen perusteella elintarviketeollisuudessa
käytettiin yleisimmin kuivattua sipulia, valkosipulia, hernettä
ja mausteita. Kuitenkin myös muille kasveille löytyi käyttöä.
Yritykset olivat usein valmiita lisäämään kuivattujen
kasvisten käyttöä. Esi-merkiksi kuivattu punajuuri, purjo,
pinaatti, omena ja kuivatut sienet kiinnostaisivat monia yrityksiä
(taulukko 7.5). Taulukossa 7.5 on esitetty tuotteita, joiden valmistuksessa elintarviketeollisuus käyttää kuivattuja kasviksia. Taulukkoon on merkitty kyselyssä mukana olleiden kasvisten osalta haastateltujen henkilöiden mainitsemat käyttökohteet sekä mahdolliset käyttökohteet tulevaisuudessa. Lisäksi taulukossa on elintarvikekaupois-sa myynnissä olevia tuotteita, joiden valmistuksessa tuoteselosteen mukaan käytetään kuivattuja kasviksia. Käytön edut ja haitat Kuivattujen kasvisten käytön etuina haastatellut pitivät mm. seuraavia tekijöitä:
Kuivattujen kasvisten käytön haittapuolina haastatellut mainitsivat seuraavat tekijät:
Monet yritykset hankkivat mausteensa valmiina seoksina. Mausteiden hienonnus- ja jauhatusvaatimukset vaihtelivat tuotteittain. Oikea ja tasainen raekoko on tärkeä myös siksi, että koneet toimisivat hyvin ja koko valmistusprosessi onnistuisi. Kuivatun tuotteen pitää olla voimakkaan väristä ja makuista. Näin esimerkiksi valmisruokiin saadaan vaihtelua ja piristystä. Kuivatussa tuotteessa ei saa olla roskia, kuten hiekkaa tai toukkia. Pakkaamisen kannalta on tärkeätä, että tuotteen tilavuuspaino on vakio (jotta pakkaus tulee aina yhtä täyteen). Säilyvyyden kannalta on tärkeää, että kasvikset on kuivattu riittävän kuiviksi ja pakattu ja varastoitu hyvin. Mikrobiologiselta laadultaan kuivattujen kasvisten tulee olla hyviä. Joissain yrityksissä esimerkiksi mausteet ryöpättiin ennen käyttöä. Osalla yrityksistä oli omat norminsa mikrobiologisen laadun suhteen, osa yrityksistä käytti tullin ohjearvoja (liite 2). Raaka-aineen mikrobiologinen laatu on tärkeä lopputuotteen säilyvyyden kannalta. Kasvisten pakkaus Monet yritykset hankkivat kuivatut kasvikset valmiina seoksina, jotka oli pakattu valmistuserän mukaan sopivan kokoisiin pakkauksiin. Pakkaukset eivät saa olla liian suuria, sillä esimerkiksi hedelmä- ja marjajauheet paakkuuntuvat helposti avonaisissa pakkauksissa. Paljon käytettäville kasviksille sopii pakkaukseksi esimerkiksi 25 l:n venttiilisäkki ja vähän käytettäville kasviksille esimerkiksi 2,5 -5 kg:n pahvilaatikko. Kasvisten hinta Yrityksissä ollaan kiinnostuneita kotimaisista kuivatuista kasviksista, mikäli niiden hinta on kilpailukykyinen tuontikasviksiin verrattuna. Kasvisraaka-aine halutaan ostaa sellaisessa muodossa, joka on edullisin ja käytännöllisin koko tuotantoketjun kan-nalta. Suurin osa yrityksissä käytetyistä kuivatuista kasviksista oli ulkomaisia. Käytetyt kasvislajit ja -määrät Miltei kaikissa suurtalouksissa käytettiin kuivattua sipulia, valkosipulia, hernettä, keittojuuresseosta sekä kuivattuja hedelmiä ja mausteita sekä perunaa hiutaleina, rakeina ja jauheena. Kuivattuna käytetyistä mausteista tärkeimpiä olivat tilli, persilja, ruohosipuli, basilika, oregano, meirami ja kumina. Joissakin suurtalouksissa kuivat-tuja kasviksia käytettiin vain hätävarana, mutta useimmissa päivittäin. Mahdollisesti tulevaisuudessa voitaisiin käyttää myös kuivattuja juureksia, papuja, marjoja ja sieniä sekä kuivattua perunaa, purjoa, pinaattia ja raparperia (taulukko 7.6). Kuivatun sipulin käyttöä monet emännistä olivat valmiita lisäämään. Emännät toivoivat, että kuivattuja kasviksia olisi saatavissa yksittäin, ei seoksina. Seoksia on vaikea käyttää, koska niissä on usein komponentteja, joille osa ruokailijoista on allergisia. Kuivatut kasvikset sopisivat hyvin katastrofivarastojen raaka-aineiksi sairaaloissa. Käyttökohteet ja käyttömahdollisuudet Suurtaloudet käyttivät kuivattuja kasviksia hyvin moniin ruokiin. Taulukkoon 7.6 on merkitty kyselyssä mukana olleiden kasvisten osalta haastateltujen henkilöiden mainitsemat nykyiset käyttökohteet sekä mahdolliset käyttökohteet tulevaisuudessa. Emännät toivoivat, että suurtalouksia varten kehitettäisiin reseptejä ja ohjeita kuivattujen kasvisten käytöstä. Ilman ohjeita kaikkia kasviksia ei osata käyttää. Käytön edut ja haitat Kuivattujen kasvisten käytön etuina haastatellut emännät mainitsivat seuraavat tekijät:
Kuivattujen kasvisten käytön esteenä emännät pitivät seuraavia tekijöitä:
Kasvisten laatu Juureksia käytettiin kuutioina ja lastuina. Myös suikaleet, viipaleet ja jauheet kiinnos-taisivat suurtalousemäntiä. Papua ja hernettä käytettiin kokonaisina. Kuivattujen kasvisten tulisi suurtalousemäntien mielestä olla aromikkaita ja kauniin värisiä. Kuivattujen kasvisten pakkaus Sopiva pakkauskoko paljon käytettäville kasviksille kuten herneelle olisi noin 20 -25 l, vähemmän käytettäville 0,5 - 2,5 kg. Mausteille riittää litran pakkauskoko. Pakkausten tulisi olla helposti avattavissa ja suljettavissa sekä niin tukevia, että niitä olisi helppo käsitellä ja varastoida. Kuivattujen kasvisten hinta Suurtaloudet hankkivat kuivatut kasvikset usein tukkukaupoista vuosisopimusten avulla. Muutamat haastatelluista emännistä ostivat hernettä ja mausteita suoraan tuottajilta. Emännät ovat valmiita ostamaan kotimaisia kuivattuja kasviksia, mikäli ne ovat hinnaltaan kilpailukykyisiä. Haastatellut uskoivat, että kuivattujen kasvisten käyttö vaatii opastusta etenkin kotitaloussektorilla. Suurtaloudet osaavat jo käyttää ainakin joitain kasvilajeja, mutta reseptejä ja käyttöohjeita pitäisi silti olla tarjolla myös suurtalouksille. Kuivattujen kasvisten käytön opastaminen ja tunnetuksi tekeminen veisi varmasti paljon aikaa. Lanseeraukseen tulisi saada mukaan mahdollisimman monia tahoja, kuten esimerkiksi maa- ja kotitalousnaiset sekä Martat ja lehtien ruokatoimittajat. Markkinointi käsittää ne vaiheet, jotka tarvitaan tuotteen saattamisessa tuottajalta kuluttajalle. Markkinointiin kuuluvat mm. kuljetukset, pakkaukset, tuotevalikoiman kokoaminen ja tiedon välittäminen kuluttajalle. Tuottaja voi myydä tuotteensa kuluttajalle joko suoraan tai vähittäiskaupan, tukkukaupan, jalostajan tai muun välittäjän kautta (kuva 8.1). Jakelutien jokaisessa portaassa osa tuotteen hinnasta menee kyseisen portaan kustannusten katteeksi. Jalostava teollisuus tekee tuottajien kanssa tuotantosopimuksia. Tuottaja myy tuotteensa varsin pelkistettynä, usein esimerkiksi säkeittäin tai kuormittain. Tuotteen tulee olla laatuvaatimusten mukaista ja tasalaatuista sekä sitä tulee toimittaa riittävän suurissa erissä. Myös tukkukaupat voivat tehdä sopimuksia tuottajan kanssa. Tuote tulee pakata kaupan vaatimusten mukaan, ja tuotantomäärien tulee taata jatkuva saatavuus. Uusia tuotteita on usein vaikea saada tukkukauppojen valikoimiin. Vähittäiskauppaan myydessään tuottaja huolehtii myös kuljetuksista vähittäisliikkei-siin. Usein tarvitaan laajempi tuotevalikoima, joten tuottajien välinen yhteistyö on tarpeen. Etuna vähittäiskauppoihin myytäessä on suoran palautteen saaminen. Kauppias voi esittää toivomuksia tuotteen laadusta ja ominaisuuksista, ja tuottaja voi erikoistua tietyn ryhmän palvelemiseen. Suoraa palautetta saadaan myös myytäessä tuotteita suoraan kuluttajille. Myös suoramyynnissä hyvä palvelu edellyttää yleensä laajaa tuotevalikoimaa. Tuottaja voi myydä tuotteensa myös suurtalouksille. Suurtaloudet pyrkivät usein hankkimaan raaka-aineensa esikäsiteltyinä. Tuotteita on oltava saatavissa ympäri vuoden ja kilpailukykyiseen hintaan. Yleensä suurtalouden hankkivat raaka-aineensa tukuista. Tuottajat eivät ole lähestyneet suurtalouksia riittävän tarmokkaasti. Suurtalouksia on monenlaisia, joten käyttöä löytyy sekä massatuotteille että erikoisuuksille. Jakelutie valitaan yleensä taloudellisin perustein. Esimerkiksi tuotanto teollisuuden raaka-aineeksi on järkevää, kun tuotantomäärät ovat suuria ja työvoimaa on vähän. Jos taas päätavoitteena on työllistää koko yrittäjäperhe, niin tuotteet kannattaa jatkojalostaa mahdollisimman pitkälle ja myydä suoraan kuluttajalle. Jakelutietä valittaessa tulee kiinnittää huomiota myös omaan ammattitaitoon. Jos tuottajalla itsel-lään ei ole kykyjä aktiiviseen markkinointityöhön, niin markkinointi kannattaa jättää muiden tehtäväksi Käytännössä on hyvin yleistä, että yritys käyttää samanaikaisesti useita erilaisia jakeluteitä. Monet nykyisistä kuivattujen kasvisten tuottajista myyvät tuotteitaan suoraan kuluttajille yrityksestä käsin, messuilla ja postitse. Lisäksi tuotteita myydään vähittäiskaupoille ja suurtalouksille. Muutamat tuottajat ovat saaneet tuotteensa keskusliikkeiden valikoimiin. Silloinkin tuottajalta itseltään vaadi-taan paljon aktiivisuutta, jotta tuotteet eivät jää seisomaan kaupan hyllyyn. Hänen on huolehdittava tuotteensa tunnetuksi tekemisestä ja käytön opastamisesta. Markkinoinnin perustana on markkinointitutkimus. Tuottajan on tiedettävä kuka ostaa hänen tuotettaan ja minkä takia. Tuote on siis mukautettava kuluttajan tarpeisiin. Markkinointitutkimusta ei tarvitse välttämättä teettää konsulteilla tai muilla asiantuntijoilla, vaan sen voi tehdä itsekin. Tuottaja voi soittaa mahdollisille asiakkaille, tutkia kulutus- ja tuotantotilastoja, ennusteita jne. Tuotannon määrän mitoituksessa kannattaa olla aluksi varovainen. Sopimuksiin asiakkaiden kanssa kannattaa pyrkiä, vaikka uusilla tuottajilla mahdollisuudet sopimustuotantoon ovat melko huonot. Markkinointi kannattaa keskittää omaan kohderyhmään. Kohderyhmä voi olla maantieteellinen, esimerkiksi oma kunta ja naapurikunnat tai tietynlainen asiakasryhmä kuten kasvissyöjät. Tuote erilaistetaan kohderyhmän tarpeiden mukaiseksi, jotta tuote menee kaupaksi kovassakin kilpailutilanteessa. Samasta kasviksesta voi kehitellä useita erilaisia tuotteita erilaisten pientenkin kohderyhmien tarpeisiin. Kuivattujen kasvisten tuottaja voi valita kohderyhmäkseen esimerkiksi lähialueen suurtaloudet tai retkeilijät, veneilijät, karavaanarit tms. Kohderyhmät voivat olla usein hyvinkin pieniä. Myynninedistäminen käsittää varsinaisen mainonnan lisäksi myös henkilökohtaisen myyntityön. Tuottajan on opastettava kuluttajia uutuustuotteiden käytössä. Esittelytilanteessa tuottaja voi välittää kuluttajalle oikeaa tietoa ja saada suoraa palautetta kuluttajan asenteista ja tuotteen menekin esteistä. Tuotetta tulee esitellä myös kauppiaille ja myyjille. Nykyiset kuivattujen kasvisten tuottajat ovat usein havainneet, että asiakkaat eivät tunne kuivattuja tuotteita eivätkä osaa käyttää niitä. Reseptejä ja käyttöohjeita on kehitettävä sekä koti- että suurtalouksia varten. Tuotteiden tunnetuksi tekeminen vaatii yrittäjältä paljon aikaa ja työtä. Yhteistyö muiden yrittäjien kanssa voisi olla yksi ratkaisu ongelmaan. Tuote on markkinoinnin lähtökohta. Markkinoinnin kannalta tärkeitä tuotteen ominaisuuksia ovat laatu, pakkaus, tuotesuunnittelu, tuotelajitelma ja hinta. Laatu käsittää paitsi tuotteen teknisen laadun myös mm. kuluttajien mielikuvat tuotteesta. Yleensä laadun parannus lisää tuotteen menekkiä, välttämättä hyvästä laadusta ei saada parempaa hintaa. Pakkauksessa tulee olla tuottajan nimi, jotta kuluttaja tunnistaa tuottajan tuotteet myöhemminkin. Hintaa laskemalla pystytään vaikutta-maan tuotteen menekkiin nopeasti, mutta alhaisia hintoja on vaikea nostaa myöhemmin. Tuotteen hinta ei saisi koskaan alittaa tuotantokustannuksia. Hinnan on perustuttava tuotteen laatuun. Erikoistuotteilla hinnoittelualue on yleensä suurempi kuin massatuotteilla, joiden hintataso on suhteellisen vakiintunut. Markkinoinnissa tulisi hyödyntää kotimaisen tuotannon ylivoimatekijät. Tällaisina voidaan pitää mm. seuraavia tuotteiden ominaisuuksia:
Suomalaisissa vihanneksissa on vähemmän vierasaineita, kuten torjunta-ainejäämiä ja raskasmetalleja kuin ulkomaisissa vihanneksissa. Suomalaisten kasvisten korkeammista ravinne- ja aromipitoisuuksista sen sijaan ei ole vielä kiistatonta tieteellistä näyttöä kuin eräillä lajeilla (esim. tilli), mutta usein kuluttajat pitävät kotimaisia kasviksia ulkomaisia maukkaampina. Kotimaisten tuotteiden myyntiargu-mentteja voisivat olla myös hyvä mikrobiologinen laatu ja lisäaineettomuus. Nämä tekijät on kuitenkin aina todennettava jokaisen myytävän tuote-erän kohdalla. Samoja myyntivaltteja voitaisiin korostaa myös viennissä. Nykyisin myös kotimaisuus on Suomessa arvossaan kuluttajien keskuudessa. Myynnissä voisi korostaa myös tuotteiden ympäristöystävällisyyttä - säilytyshän ei vaadi energiaa yhtä paljon kuin pakasteilla tai tuoretuotteilla. Mikäli raaka-aineena käytetään luonnonmukaisesti viljeltyjä kasviksia, voidaan myös luonnonmukaisuutta käyttää myyntivalttina. Uutta toimintaa aloitettaessa on ensin hankittava tietoa ja ammattitaitoa. Uudessa tuotannossa on edettävä riittävän hitaasti ja varovasti. Toiminta on aloitettava pienimuotoisesti, jotta ei vaaranneta muun yritystoiminnan jatkuvuutta. Tietojen ja taitojen karttuessa laajennetaan tuotantoa mahdollisuuksien mukaan. Uuden tuotannon tulee olla kannattavaa, eikä se saa vaarantaa yrityksen maksuvalmiutta. Lisäksi uuden toiminnan tulee niveltyä hyvin yrityksen kokonaisuuteen, esimerkiksi työhuiput eivät saa osua päällekkäin. Toiminnan kannattavuutta voidaan selvittää joko katetuottolaskelmien tai tuotanto-kustannuslaskelmien avulla. Katetuottolaskelmia käytetään haluttaessa verrata uuden toiminnan kannattavuutta muihin tuotantomahdollisuuksiin. Katetuotto osoittaa tuotannosta kiinteille kustannuksille jäävän katteen. Tuotantokustannuslaskelmia tarvitaan etenkin, jos tuotteella ei ole vakiintunutta hintatasoa. Tällöin tuotantokus-tannusten perusteella määritetään tuotteen vähimmäishinta. Kun tuotanto on saatu alkuun on seurattava saavutetaanko ennakoidut tulot ja ovatko kustannukset arvioiden mukaiset. Tietoja käytetään uusien tuotantosuunnitelmien teossa sekä entisten suunnitelmien tarkentamisessa ja toiminnan kehittämisessä. Laskelmien teossa kannattaa käyttää apuna asiantuntijoita, kuten maatalous-sihteeriä, elinkeinoasiamiestä, maaseutukeskusten neuvojia jne. Heiltä saa myös tietoja rahoituksesta, kuten lainoista, avustuksista ja erilaisista tukimuodoista. Kuivattujen kasvisten tuotannossa suurimpia muuttuvien kustannusten eriä ovat raaka-aine-, ihmistyö- ja energiakustannukset. Raaka-ainetta tarvitaan noin kymmenen kiloa yhtä kuivattua tuotekiloa kohti (taulukko 8.2). Raaka-ainekustannuksia voidaan pienentää käyttämällä raaka-aineena II-laatua tai viljelysopimukset ylittävä sadon osa. EU-kehityksen myötä kasvisten hintoja pyritään laskemaan eurooppalaiselle tasolle esimerkiksi yhteisin konehankinnoin ja muun yhteistoiminnan avulla, joten tulevaisuudessa myös kuivattavan raaka-aineen pitäisi olla edullisempaa. Ihmistyötä tarvitaan kuivattavan tuotteen esikäsittelyyn (lajittelu, pesu, kuorinta, paloittelu), kuivaukseen (kuivurin täyttö, valvonta, tyhjennys) ja jälkikäsittelyyn (lajittelu, hienonnus, pakkaus). Nykyisin etenkin itse kuivausprosessi vaatii paljon ihmistyötä, koska kuivurit toimivat erätäyttöperiaatteella. Kuivurivalmistajien mukaan kuivauksen energiakustannukset ovat 2 - 7 mk/kuiva kg. Esimerkiksi yrttien kuivaus- ja kauppakunnostuskustannukset muodostavat noin 12 - 30 % luomuyrttien tuotantokustannuksista. Keskimäärin kuivauskustannukset ovat 6000 mk/ha eli 7 - 10 mk/kg kuivaa tuotetta (sisältävät energiakustannusten lisäksi ihmistyökustannukset, vuoden 1988 hintataso). Taulukko 8.2 Keskimääräinen raaka-ainetarve kiloon kuivattua tuotetta.
Markkinointi vaatii aikaa ja kustannuksia. Esimerkiksi uuden tuotteen tunnetuksi tekeminen voi kestää vuosia. Markkinointi voi vaatia alkuvaiheessa jopa puolet liikevaihdosta. Markkinoinnin kustannuksia voisi alentaa tekemällä yhteistyötä muiden tuottajien kanssa, esimerkiksi yhteiskuljetusten ja -kampanjoiden muodossa. Kustannuksiin vaikuttaa paljon tietysti myös se, mikä jakelutie on valittu ja mikä kohderyhmä halutaan saavuttaa. Kuivatut kasvikset ovat kuitenkin niin tuntemattomia kuluttajien keskuudessa, että julkisen tuen avulla suoritetut menekinedistämis-kampanjat olisivat tarpeen. Muista kustannuksista merkittävimpiä ovat laitteista aiheutuvat poistot ja korot sekä markkinoinnin kustannukset. Kuivaustoimintaa voidaan yleensä harjoittaa vuoden aikana vain muutama kuukausi, joten koneiden ja laitteiden käyttöaste jää alhaiseksi. Kuivaamossa tarvitaan paitsi kuivuri myös esi- ja jälkikäsittelylaitteita, kuten pesukone, leikkuri, ryöppäyslaite, mylly ja pakkauskone. Koneiden ja laitteiden käyttöä voisi tehostaa esimerkiksi hankkimalla koneet ja laitteet yhdessä muiden tuottajien kanssa, käyttämällä koneita ja laitteita myös muuhun yrityksen toimintaan (esim. kuorittujen tuorevihannesten tuotantoon) tai muiden tuottajien tuotteiden käsittelyyn. Toisaalta esimerkiksi pakkaus voitaisiin teettää rahtityönä, ja näin ei tarvitsisi hankkia pakkauskonetta. Yleensä kuivausta pidetään kustannuksiltaan edullisempana kuin muita kasvisten jalostustapoja. Esimerkiksi pakastetun ja pakkaskuivatun herneen tuotanto- ja jakeluk-ustannuksia on vertailtu. Vaikka pakasteherneen tuotantokustannukset ovat alhaisemmat, kustannussäästö menetetään, jos tuotteita säilytetään kotona yhden kuukauden ajan. Uuden tuotannon aloittaminen merkitsee aina riskin ottamista yritystoiminnassa. Ehdotonta varmuutta tuotteen menekistä ja hinnasta ei ole. Tuotantoa suunniteltaessa yrittäjän on arvioitava omat kykynsä ja ominaisuutensa sekä kartoitettava tilansa voimavarat. Yrittäjältä vaaditaan sitkeyttä, joustavuutta ja tietynlaista peräänantamat-tomuutta. Vastoinkäymisistä ei saa masentua ja kokemuksista on opittava. Yrittäjän on uskottava liikeideaansa ja tuotteeseensa. Tilan voimavaroja kartoitettaessa kannattaa käyttää apuna myös ulkopuolisia asiantuntijoita (esim. maataloussihteeriä, elinkeinoasiamiestä, maaseutuneuvojaa). Tämän jälkeen erilaisia tuotantomahdollisuuksia vertaillaan keskenään. Tavoitteena on käyttää yrityksen vahvuudet ja mahdollisuudet tehokkaasti hyväksi, poistaa ja torjua heikkoudet sekä varautua mahdollisiin ulkoisiin uhkatekijöihin. Usein tuotannon suurimpana esteenä eivät ole luonnonolot, vaan kysynnän vähyys ja markkinointiongelmat. Kuivattujen kasvisten markkinat ovat Suomessa vielä niin pienet, että tuonnin korvaava kotimainen kuivaustoiminta ei juurikaan lisäisi viljelyn tarvetta. Esimerkiksi sipulituonti vastaisi noin 10 %:n lisäystä viljelypinta-alassa, muiden vihannesten tuonti noin 5 %:n lisäystä. Ainoastaan herneellä viljelypinta-alaa voisi lisätä noin 70 %, jotta keskimäärin vuodessa tuotu hernemäärä voitaisiin tuottaa Suomessa. Markkinoita arvioitaessa on otettava kuitenkin huomioon myös vientimahdollisuudet esimerkiksi Itä- ja Keski-Eurooppaan. Kotimaisten kuivattujen kasvisten ilmaantuminen markkinoille ei myöskään vähentäisi esimerkiksi tuorekasvisten tai kasvispakasteiden käyttöä, vaan mahdollisesti lisäisi hieman kasvisten kokonaiskulutusta. Kuivaamalla ns. II-laatuista raaka-ainetta voitaisiin tehostaa nykyisen kasvisraaka-aineen hyväks-käyttöä, ja näin parantaa kotimaisen tuotannon kansainvälistä kilpailukykyä. Viljelijöiden mukaan esimerkiksi sipulisadosta 10 - 15 % jää vuosittain käyttämättä, koska se ei täytä tuorekaupan tai teollisuuden sopimustuotannon asettamia vaatimuksia tai koska sato ylittää sopimusmäärät. Samalla voitaisiin parantaa tuoremyyntiin ja teollisuudelle menevän sadon laatua sekä pienentää varastointitappioita. Myös luonnonkasvien kuten sienten ja marjojen talteenottoa voitaisiin tehostaa kuivaamalla, kunhan myös keräily saadaan järjestettyä. Kuivaustoiminta teollisessa mittakaavassa harjoitettuna sopisi esimerkiksi kasvispa-kasteita tuottaville yrityksille. Näillä olisi jo raaka-aineen tuottajat ja kasvisten esi-käsittelylaitteistot sekä yhteydet käyttäjiin valmiina. Pakastuslinjan viereen tarvittaisiin vain kuivauslinja. Kotimarkkinat ovat pienet, mutta tuotantoa olisi mahdollista laajentaa viennillä. Tuotteet voisivat olla massatuotteita (sipuli, peruna, porkkana), joita voitaisiin myydä tukkuliikkeiden kautta sekä vähittäiskauppoihin että suurtalouksille ja teollisuudelle. Usein kuivaava yritys voisi käyttää kuivaamiaan kasviksia myös omien tuotteidensa raaka-aineena. Pienteollisessa mittakaavassa harjoitettavaa kuivaustoimintaa voisi suositella esimerkiksi vihanneskuorimoille. Näillä on yhteydet raaka-ainetoimittajiin ja kasvisten käyttäjiin sekä esikäsittelyssä tarvittavat koneet ja laitteet. Tuotteet voisi myydä suoraan alueen suurtalouksille ja vähittäiskaupoille sekä esimerkiksi leipomoille ja sellaisille teollisuusyrityksille, joille riittävät pienemmätkin tuotemäärät. Pienimuotoisen kasvisten kuivaamisen kilpailuvaltteina voisivat olla mm. joustavuus ja pienet tuotantosarjat. Tuottaja voi erilaistaa tuotteensa hyvinkin pienen kohderyhmän tarpeita vastaavaksi. Yritys voisi myydä tuotteitaan suoraan tilalta, suoramyyntipisteissä, toreilla, messuilla, postitse ja erikoisliikkeissä. Ennen kuivaustoiminnan aloittamista on kuitenkin aina selvitettävä tuotteiden markkinat sekä tuotantokustannukset yrityskohtaisesti. Kuivaustoimintaa harjoittaville yrittäjille tulisi järjestää koulutusta ja neuvontaa tuotantotekniikan, tuotteiden laadun sekä markkinoinnin kehittämiseksi. Tuotteille tulisi kehittää yhtenäiset pakkaukset, jotta kuluttajien olisi helpompi tunnistaa kotimaiset tuotteet. Yrittäjiä tulisi kannustaa yhteistyöhön sekä tukea esimerkiksi julkisin varoin rahoitetun menekinedistämis-kampanjan avulla. Tuotteille tarvitaan myös laatuspesifikaatiot.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||