6.3 Kuivattujen kasvisten esikäsittely

6.3.1 Ryöppäys
6.3.2 Lisäaineet

6.3.1 Ryöppäys

Vihannekset sisältävät katalaasia, peroksidaasia, polyfenolioksidaasia ja monia muita entsyymejä. Leikkaaminen ja kuoriminen kiihdyttävät usein entsymaattisia reaktioita, mikä aiheuttaa värivirheitä tuotteisiin.

Entsyymit voidaan inaktivoida kuumentamalla eli ryöppäämällä tai happamoittamalla kuivattava materiaali. Happamoittamiseen käytetään yleensä sulfiitteja.

Ilman ryöppäystä kasviksissa voi tapahtua entsymaattisia reaktioita käsittelyn, varastoinnin tai käytön aikana. Esimerkiksi rasvojen hapettuminen voi aiheuttaa makumuutoksia varastoinnin aikana. Kuivatut tuotteet voivat ruskettua varastoinnin aikana, jos varaston lämpötila on yli 20 oC ja tuotteen kosteus yli 5 %.

Ryöppäys voidaan tehdä joko vedessä (95 - 100 oC) tai höyryssä. Tarvittava kuumen-nusaika vaihtelee kasvismateriaalin mukaan (taulukko 3.1 ja kpl 6).

Ryöppäyksellä saavutetaan mm. seuraavia etuja:

- tuotteen väri säilyy paremmin
- entsyymit inaktivoituvat
- mikrobien määrä vähenee
- tuotteesta tulee esikypsennetty


Haittapuolia voivat taas olla seuraavat tekijät:

- ravintoaineita häviää
- tuote pehmenee, jolloin kuivuminen voi vaikeutua
- tuote saa epänormaalin värin
- tuotteeseen tulee "keitetyn" maku

Ryöppäys lisää myös tuotantokustannuksia. Ryöppäys on käytännössä tavallista etenkin porkkanaa ja kaalia kuivattaessa. Porkkanaa pitää ryöpätä 2-3 minuuttia.

Sivun alkuun.

6.3.2 Lisäaineet

Esimerkiksi porkkana käsitellään ennen kuivausta sulfiittiliuoksella (0,25 - 0,75 %) niin, että rikkidioksidipitoisuus lopputuotteessa on 500 - 1000 ppm.

Suomessa kuivatuissa kasviksissa saa käyttää taulukossa 3.2 mainittuja lisäaineita. Käytännössä nykyisin tuotetut kotimaiset kuivatut kasvikset ovat kuitenkin lisäaineet-tomia. (Kauppa- ja teollisuusministeriö 1992).

Nykyisin lisäaineita pyritään välttämään tai ainakin käyttämään mahdollisimman vähän. Esimerkiksi rikki saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita etenkin astmaatikoilla. Lisäksi rikki ruostuttaa laitteita, voi aiheuttaa sivumakua tuotteeseen sekä aiheuttaa eräitten ravintoaineitten kuten vitamiinien tuhoutumista. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää askorbiinihappoa tai sitruunahappoaskorbiinihapposeosta. Vihanneksia pidetään 30 - 45 sekuntia vesiliuoksessa, jossa on 1 % sitruunahappoa ja 0,5 - 1 % askorbiinihappoa. Nämä korvaavat liuokset eivät imeydy hedelmiin ja vihanneksiin yhtä hyvin kuin sulfiitit.


Taulukko 3.2 Kuivatuissa kasviksissa sallitut lisäaineet.

Lisäaineryhmä Lisäaine Rajoitukset
Säilöntäaineet E 200 Sorbiinihappo yhteensä 1 g/kg valmisteeseen, jonka veden aktiivisuus on yli 0,6 (E 200 - E 202)
E202 Kaliumsorbaatti
Hapettumisen-
estoaineet
E 220 Rikkihapoke
(rikkidioksidi)
E 221 Natriumsulfiitti 500 mg/kg, kuitenkin banaaniin 1 g/kg, omenaan 1,5 g/kg sekä
aprikoosiin, persikkaan,
rypäleeseen, luumuun,
päärynään ja viikunaan 2 g/kg,
rikkidioksidiksi laskettuna
(E 220 - E 228)
E 222 Natriumvetysulfiitti
E 223 Natriumdisulfiitti
E 224 Kaliumdisulfiitti
E 225 Kaliumsulfiitti
E 226 Kalsiumsulfiitti
E 227 Kalsiumvetysulfiitti
E 228 Kaliumvetysulfiitti
 
E 300 Askorbiinihappo
E 301 Natriumaskorbaatti
E 330 Sitruunahappo
Paakkuuntumisen-estoaineet E 550 Natriumsilikaatit
E 551 Piidioksidi
E 552 Kalsiumsilikaatti yhteensä 5 g/kg (E 550 - E 553)
E 553 Magnesiumsilikaatit
(myös talkki)
Pintakäsittelyaineet E 905a Parafiiniöljy
(mineraaliöljy)
vain teollisuusrusinan pinta- käsittelyyn 5 g/kg

Sivun alkuun.

Edellinen sivu.