Satelliitit ja droonit valjastettiin Pyhäjärven kasvillisuuden tutkimiseen

Modernien satelliittikuvien erinomaisesta erotuskyvystä erilaisten maastokohteiden tutkimisessa lienee jokaisella internetin karttapalveluja käyttävällä omakohtainen kokemus. Nopeasti kehittyvää satelliitteihin pohjautuvaa kaukokartoitusteknologiaa hyödynnetäänkin kasvavassa määrin myös ympäristöseurannoissa, kuten vedenlaadun mittaamisessa.

Vaikka järvien – Säkylän Pyhäjärvenkin – vesikasvillisuutta on kartoitettu ilmakuvien avulla jo pitkään, satelliittikuvien hyödyntämisestä järvien rantaluonnon tutkimisessa on vielä nykyisin vähemmän kokemusta. Kesällä 2019 tutkimme Pyhäjärven vesikasvillisuutta soveltamalla tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa kaupallista vesikasvillisuuden kaukokartoitustuotetta, joka hyödyntää tarkan resoluution satelliittikuvia. Maastoerotuskyky näillä kuvilla on 0,5 – 2 metriä eli lähes samaa luokkaa kuin perinteisestä käytetyillä ilmakuvilla. EcoSat-nimistä kasvillisuustulkintamenetelmää tarjoaa amerikkalaisyritys Navico yhteistyössä saksalaisen EOMAP-yrityksen kanssa.

Opetusaineistoa satelliittikuvien tulkitsemiseksi ja koko järven kattavan kasvillisuuskartan luomiseksi keräsimme elokuun lopulla. Sen lisäksi, että teimme suoria havaintoja kasvustoista, hyödynsimme myös miehittämättömiä ilma-aluksia eli drooneja. Drooneilla maastoaineistoa pystytään keräämään kattavimmin ja vaikeammin saavutettavilta alueilta, mutta haasteitakin järvellä toimiessa on, sillä lentotukikohdan tulee olla avoimella, vakaalla alustalla ja tähystäjällä tulee olla näköyhteys ilma-alukseen koko ajan. Menetelmällä tuotettu kartta-aineisto on kuitenkin niin tarkkaa, että yksittäiset kasvitkin voidaan siitä parhaimmillaan erottaa. Lisäksi mittasimme vedenalaisen kasvillisuuden määrää kaikuluotauksella, hyödyntäen samaisen amerikkalaisyrityksen EcoSound-menetelmää.

Satelliittien optisten mittausten merkittävimpiä heikkouksia on se, että tietoa ei voi kerätä pilvien ja niistä lankeavien varjojen alta. Pilvet haittasivat harmillisesti meidänkin tutkimustamme peittämällä 15 prosenttia järven pinta-alasta kuvan ottohetkellä. Satelliittikuvissa valoon jääviä alueita voidaan kuitenkin verrata aikaisemmissa tutkimuksissa julkaistuihin kasvillisuuskarttoihin. Vertailun perusteella etenkin kelluslehtiset kasvit näyttäisivät järvellä runsastuneen. Tarkkaan WorldView-3-satellittikuvaan perustuvan kasvillisuustulkinnan mukaan ulpukan pinta-ala olisi kasvanut yli kaksinkertaiseksi kymmenen vuoden aikana. Tukevatko paikalliset havainnot tätä? Vertaamme myös itse tätä ja muita tuloksia vielä vesikasvillisuuden perinteisten linjaseurantojen tuloksiin.

Tutkimuksemme kattavammat tulokset julkaistaan hankkeen loppuraportissa ensi vuoden alussa. Julkaisemme myöhemmin myös verkkokarttasovelluksen, jonka avulla pystytään tarkastelemaan kasvillisuusvyöhykkeitä ja niiden kehittymistä eri puolilla Pyhäjärveä. Pyhäjärvellä tekemämme tutkimus on osa Ympäristöministeriön rahoittamaa ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen koordinoimaa hanketta “Eri mittakaavaisten kaukokartoitusmenetelmien yhdistäminen järvien rantavyöhykkeen kasvillisuuden tilan arvioinnissa ja seurannassa”.

Juho-Ville Marttila, projektisuunnittelija
Antti Kanninen, hydrobiologi
Pohjois-Savon ELY-keskus

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavissa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.

FacebookTwitterGoogle+jaa