Onhan lounaissuomalaisella maataloudella tulevaisuutta?

Hyvää uutta vuotta 2019 lukijat! Tämä on ensimmäinen kirjallinen tuotokseni Pyhäjärvi-instituutista, toivottavasti kirjallinen urani ei kuitenkaan kaadu heti lähtötelineisiin.

Kaksi edellistä kesää ovat osoittaneet ääripäillään maatalouden haasteellisuuden ja sen riippuvaisuuden vallitsevista olosuhteista, joihin viljelijät eivät itse voi vaikuttaa. Kesä 2017 oli viileä, pilvinen ja syksyllä saatiin kunnon sateet, kesä 2018 oli taasen kuiva ja kuuma. Osa viljelijöistä kuitenkin sai molempina vuosina kohtuullisen sadon, osa taas saattoi kärsiä jopa 60 – 70 % menetyksiä!

Tulevaisuudessa saamme todennäköisesti nauttia myös haasteellisista vuosista. Miten onnistuu viljely lounaisessa Suomessa, jossa tuotetaan reilusti yli kolmannes maan viljelykasveista. Mitä olisi tehtävä nyt ja tulevaisuudessa, jotta emme näivety maisemanhoitomaakunniksi?

Globaalisti maataloustuotteiden kulutus on kasvanut n. 40 % vuodesta 2000 tähän vuoteen. Eikä ole merkkejä kulutuksen hiipumisesta, ennustetaanhan maailman väkiluvun kasvavan nykyisestä 7,5 miljardista 9,8 miljardiin asukkaaseen vuoteen 2050 mennessä. Väkiluvun kasvu tapahtuu erityisesti Afrikassa. Ruokittavia suita maailmassa riittää siis jatkossakin.

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän ulkona taivasalla kasvatettavien kasvien viljelyyn. Jo nyt tiedetään, että esimerkiksi rankkasateet ja säiden ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet 80-luvulta. Nykyisten valistuneiden ennusteiden mukaan kasvukausi tulee meillä pitenemään, keskilämpötila tulee edelleen nousemaan ja sateet tulevat enenevissä määrin vetenä.

Kasvukauden pidentyminen mahdollistaa myöhäisempien lajikkeiden käyttöönoton, sillä varauksella, että se saadaan kylvettyä riittävän ajoissa keväällä hyödyntämään kevätkosteutta. Syksyllä säteily ei lisäänny eli puinti ja korjuukausi pysyy kutakuinkin nykyisellään. Viime kesäiset hellejaksot eivät koettele hyvällä mitään kasvia, pääosin kasveille nettoyhteyttämiseen sopiva lämpötila olisi vähän alle 20 astetta. Lämpimämpi keli hidastaa yhteyttämistä ja lisää haihtumista. Kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen ja sadon tuottoon vettä sopivassa määrin ja sopivaan aikaan. Vanha kansa sanoi, että kaikki mitä ennen juhannusta sataa, sataa laariin.

Tärkeimpänä viljelyn onnistumisen edellytyksenä on peltomaan kunto. Pellon vesitalous on oltava sellainen, että sateisena aikana vesi menee riittävän nopeasti maan läpi salaojien kautta ojiin ja kuivana aikana esimerkiksi säätökaivot pidättävät vettä kasvien käyttöön. Tulevaisuudessa teknologia voi mahdollistaa taloudellisen kaivojen täyttökeinojen käytön, esimerkiksi aurinkoenergialla. Sadeveden horisontaalinen eli pellonpinnan suuntainen liike lisää eroosiota ja huuhtoo kasvien käyttöön tarkoitetut ravinteet vesistöihin.

Pellon maalajin runsas multavuus ja humuspitoisuus parantavat kasvin elinolosuhteita ja ovat vähemmän alttiita säiden ääriolosuhteille. Multavuutta ja humusta lisäävät toimenpiteet parantavat menestysedellytyksiä pelloillamme. Lisäävinä toimenpiteinä voisi olla karjanlanta ja nurmikierron lisääminen viljelyssä. Muut erilaiset maanparannusaineet ovat myös mahdollisia.

Kaiken kaikkiaan menestymismahdollisuudet meillä lounaisessa Suomessa ovat kohtuulliset, kunhan tehdään asioita samalla pieteetillä kuin esi-isämme vuosisatoja ennen meitä. Maatalous tulee muuttumaan, kuten se on muuttunut isiemmekin ajoilta, ja muutoksessa on oltava mukana eturivissä jokainen omin taloudellisin mahdollisuuksin.

FacebookTwitterGoogle+jaa