Graduaiheena herneen mekaaninen rikkakasvintorjunta

Olen kotoisin Loimaalta, joten Euran seutu ei ole ollut kovin tuttua. Vanhemmillani on viljanviljelyä ja erikoiskasvina meillä on ollut nyt kolme vuotta härkäpapu ja sitä ennen pellavaa muutama vuosi. Olen opiskellut Viikissä kuusi vuotta maatalouden ympäristöteknologiaa ja tulevana syksynä alkaa viimeinen opiskeluvuosi. Hain syksyllä 2016 gradupaikkaa erilaisista yhtiöistä ja säätiöistä. Pyhäjärvi-instituuttisäätiö tarjosi minulle aiheen ja koejärjestelyt Muuttuvat viljelymenetelmät -hankkeen hernekokeiden parissa. Itselläni ei ole herneen viljelystä aiempaa kokemusta, muuta kuin omalla pienellä kasvimaalla. Tänä kesänä kokemusta karttui ja tulevat syksy ja talvi menevätkin gradun kirjoittamisessa aiheesta ”Herneen mekaaninen rikkakasvintorjunta”. Tulokset ovat luettavissa keväällä 2018.

Kolmannet näytteet autossa.

Kolmannet näytteet autossa.

Gradun kirjallisuusosaa aloin tehdä keväällä, kun aihe varmistui. Pyhäjärvi-instituutilla tutkimukseni alkoi kesäkuun alussa suunnittelemalla koepisteet pelloille ja tarvikkeiden hankkimisella. Näytealat olivat 1 m2 kokoisia ja, jotta saataisiin vähennettyä pellon tuomaa omaa vaihtelua, käytin 0,25 m2 näytekehikkoa. Koepeltolohkoja tutkimuksessa oli kolme. Kahdella lohkolla vertailtiin vain mekaanista ja kemiallista torjuntaa. Mekaanisella torjunnalla tarkoitetaan tässä kokeessa rikkaäestystä. Kolmannella lohkolla oli tutkimuksessa mukana kalkkityppikäsittely. Kalkkitypen vaikutuksia herneen kasvustoon odotetaan innolla.

Näytteiden tuorepunnitus ja ryhmittely koealoittain.

Näytteiden tuorepunnitus ja ryhmittely koealoittain.

Herneen pituus 30 päivää kylvöstä.

Herneen pituus 30 päivää kylvöstä.

Dataa kertyi herneiden ja rikkakasvien lukumäärästä sekä niiden tuore- ja kuivapainosta neliötä kohti. Rikkakasvit tunnistin ja laskin lajeittain. Näytteitä minun kanssani olivat keräämässä kesätyöntekijöistä Aino tai Elli, ja kahdestaan näytteiden ottaminen sujui jouhevammin, kun toinen laski herneet ja toinen rikkakasvit. Aluksi oli hieman vaikeaa tunnistaa sirkkalehtivaiheessa olevat rikkakasvit, mutta nopeasti oppi erottamaan ne ja taimivaiheessa olevat rikat. Näytteitä kerättiin kolme kertaa neliön kokoiselta alalta, joten 0,25 m2 kokoista kehikkoa heitettiin 12 kertaa peltokoealalla. Näytekehikon sisälle sattuneet herneet ja rikat kerättiin omiin pusseihin. Näyteitä kävimme keräämässä kasvukauden aikana viisi kertaa. Peltojen koealat olivat joko noin hehtaarin tai noin puolihehtaaria. Aluksi osanäytteet saatiin mahtumaan samoihin pusseihin, mutta kesän edetessä ja kasvuston kasvaessa piti viimeisellä kerralla näytteet laittaa jokainen omaan 30 litran pussiinsa. Painoa näillä viimeisillä näytteillä oli noin 800 – 1 700 g/0,25 m2.

Vaikka kesän sää ei ollut kovin lämpöinen ja vettäkin on satanut, niin vältyimme sateelta näytteitä kerätessä. Tänä kesänä on syöty eväitä ja lounaita peltojen reunalla monta kertaa, mutta sään suosiessa ulkona syöminen on aika rauhoittavaa.

Viimeinen näytteenottokerta.

Viimeinen näytteenottokerta.

Koeruutu mekaaniselta alalta 5.7.

Koeruutu mekaaniselta alalta 5.7.

MUUVI –hankkeesta löydät lisätietoja Pyhäjärvi-instituutin Projektit -sivulta klikkaamalla tästä.

FacebookTwitterGoogle+jaa