Pyhäjoen koskipaikkojen tilaa ja kalastoa tutkittu, yllätyksiäkin löytyi

Pyhäjoki on Yläneenjoen lisäksi toinen suurempi joki, joka laskee vetensä Pyhäjärveen. Pyhäjoki saa alkunsa Virttaankankaan harjualueelta, Myllylähteeltä ja Juvankosken suo-, pelto- ja metsämailta. Pyhäjoki on pohjavesisyöttöinen joki, joka turvaa pienet virtaamat myös kuivina kesäjaksoina. Joen virtaamat vaihtelevat kuitenkin huomattavasti, jopa vuorokauden sisällä virtaamissa voidaan havaita suuriakin muutoksia. Tämä virtaamavaihtelu on tyypillistä Lounais-Suomen jokivesistöissä. Rankasti ojitetut suot, metsät ja pellot hulauttavat nopeasti sade- ja sulamisvetensä ojiin ja sitä kautta myös jokiin, aiheuttaen tulvaongelmia pelloilla, metsäalueilla ja taajamissa. Toisaalta kuivina ajanjaksoina joissa ei riitä uimavettä edes kaloille.
Pyhäjärvi-instituutti inventoi Pyhäjoen pääuoman yhdeksän koskipaikkaa kesällä 2015. Hanketta rahoitti Varsinais-Suomen ELY-keskus kalatalouden edistämisrahoista. Pyhäjoen virtapaikat ovat lyhyitä koskijaksoja, jotka ovat perattuja tai muuten ihmisen toimesta muokattuja. Virtapaikat eivät ole kovin monimuotoisia, mutta runsas ja vaihteleva vesikasvillisuus ja varjostusta antavat lehtipuustoiset rannat antavat koskipaikoille lisäarvoa ja potentiaalia virtavesikalojen elintilaksi. Koskien vallitsevin kivikoko on pientä kiveä (5‐30 cm). Vain muutamasta koskesta löytyy luonnontilaisille koskille tyypillistä kivikokojen ja vesisyvyyksien vaihtelua. Taimenelle soveltuvia kutusoraikkoja on koskipaikolla huomattavan vähän. Toisaalta myös isokokoisia kiviä koskissa oli erittäin vähän. Lähes jokaiselle virtapaikalle on kulkeutunut tulvavesien mukana hienoa ainesta (hiekka, hiesu) peittäen kivikoita alleen. Täydellisiä nousuesteitä inventoinneissa havaittiin kaksi, Museomylly ja Kivikoski. Ylisenmyllyn padon kynnys ja Lurikkeen rakennettu pohjapato ovat osittaisia nousuesteitä, jotka estävät kalojen nousun ainakin pienivirtaisina aikoina.

Pyhäjoen taimen.

Pyhäjoen taimen.

Sähkökoekalastuksissa tavoitteena oli selvittää Pyhäjoen taimenen ja puronieriän levinneisyys. Yllättäen taimenta saatiin saaliiksi kaikkiaan seitsemältä kohteelta, joista yksi oli Juholan mylly Pyhäjoen latvoilla. Suurin osa taimensaaliista koostui kesänvanhoista 0+‐ikäryhmän kaloista. Ventun myllykoskessa taimenia saatiin saaliiksi 92 kpl, joista 0+‐ikäisiä oli 55 kpl. Myös Pyhäjoentien sillan koskesta saatiin saaliiksi runsaasti 0 + taimenia (29 kpl). Nämä kaksi virtapaikkaa sijaitsee Pyhäjoen alajuoksulla vain noin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Huomattavaa on, että Pyhäjoen pääuomasta saatiin sähkökoekalastuksessa alimman nousuesteen (Museomylly) yläpuolelta vain yksi isokokoinen (<200 mm) taimen. Isoja (>300 mm) taimenia ei saatu saaliiksi. Sähkökoekalastuksissa ei saatu saaliiksi yhtään puronieriää.

Pyhäjokeen ei tiettävästi ole tehty taimenistutuksia vuoden 2009 jälkeen. Koekalastussaaliissa esiintyneet 0+‐ikäryhmän taimenet ovat peräisin luontaisesta lisääntymisestä. DNA‐tutkimusten perusteella Pyhäjoessa havaittiin merkkejä jonkin verran erilaistuneista taimenen osakannoista. Esimerkiksi Ventun myllykosken ja Pyhäjoentien sillan taimenet vaikuttivat olevan eri osakantaa. Näytteissä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää viljely‐ ja istutuskantojen vaikutusta. Pyhäjoen taimenkanta poikkesi selvästi kaikista vertailussa mukana olleista kannoista. Näin ollen voidaan arvioida, että nyt sähkökoekalastuksissa saadut Pyhäjoen taimenet ovat geneettisesti omaa kantaa, ei istutettujen taimenten jälkeläisiä.

Pyhäjoen kuusi koski- ja virtapaikkaa tullaan kunnostamaan vuonna 2017. Instituutti on saanut rahoituksen kunnostuksiin Varsinais-Suomen ELY -keskukselta, Ympäristöministeriön määrärahoista, Pyhäjoen osakaskunnalta, Pyhäjärven kalastusalueelta ja Esa Mäen 50-vuotissyntymäpäiväkeräyksestä. Kunnostuksissa keskitytään kutusoraikkojen rakentamiseen ja yleisesti koskien monimuotoisuuden parantamiseen. Paikalle tuodaan kutusoraa sekä muutamiin kohteisiin erikokoista kiviainesta. Kunnostusten tavoitteena on parantaa ensisijaisesti taimenen lisääntymismahdollisuuksia. Maa- ja vesialueen omistajilta tullaan pyytämään luvat kulkea kunnostuskohteille ja toteuttaa varsinaiset kunnostukset.

Tulevaisuudessa Pyhäjoen kalataloudellisen kehittämisen kannalta merkittävässä roolissa ovat jokeen rakennetut keinotekoiset padot tai kynnykset, jotka ovat vähentäneet Pyhäjoen koski‐ ja virtapaikkoja. Vanhojen tarpeettomiksi katsottavien pohjapatojen purkaminen olisi myös mahdollinen toimenpide Pyhäjoen kalataloudellisessa kehittämisessä. Padottavien rakenteiden poistaminen kasvattaisi taimenen poikasalueiden ja lisääntymiseen soveltuvien habitaattien määrää joessa ja siten lisäisi taimenen poikastuotantopotentiaalia. Samalla palautettaisiin vanha jokiuoma luonnontilaan. Näiden pohja-/myllypatojen kunnostamiseen ei tällä hetkellä ole rahoitusta ja kunnostussuunnitelma on tehty vain museomyllylle, jossa on esitetty kalatien rakentamista myllypadolle.

Mutta mitä tehtäisiin vesimäärien ja virtaaminen turvaamiselle kuivinakin aikoina ja tulvien ehkäisemiseksi? Pienillä virtaamilla taimen ei tahdo löytää suojaisaa vilpoista vettä koskipaikoista ja supertulvilla pienet taimenenpoikaset huuhtoutuvat suojattomiin nivoihin haukien ja muiden petokalojen suihin. Pienillä virtaamilla ihminen myhäilee tyytyväisenä aurinkoisella terassillaan drinkki kourassaan, mutta supertulvalla kenelläkään ei ole kivaa.

Teksti on osa kuukausittain ilmestyvää Pyhäjärven puolesta -juttusarjaa, jota on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä ja Alasatakunta-lehdessä jo vuodesta 1995. Juttusarjan kaikki jutut on luettavistaa Pyhäjärven suojeluohjelman sivuilta täältä.

FacebookTwitterGoogle+jaa