Ai mikä sininen biotalous?

kuva15

Aloitin elokuussa Pyhäjärvi-instituutissa harjoittelijana liittyen opintoihini Turun ammattikorkeakoulun Ympäristöteknologian koulutusohjelmassa. Varsinaisia suuntautumisvaihtoehtoja meillä ei ole, mutta olen painottanut opiskeluni vesiin liittyviin asioihin, joten instituutin vesiensuojelutyö on juuri alaani.

Vaikka meille on koulussa yritetty opettaa kaikki mahdollinen, väistämättä törmää asioihin, joista ei ole ennen kuullutkaan. Tällainen uusi asia minulle oli sininen biotalous. Pääsin harjoittelun puitteissa Anne-Mari Ventelän mukana Turussa järjestettyyn Vesifoorumiin, jossa oli puhujia muun muassa Sitrasta, Maa- ja metsätalousministeriöstä sekä paikallisista alan yrityksistä. Sitran Kari Herlevin puheenvuoro “Sinisen biotalouden kärkihanke ja kansallinen sekä Pohjoismainen kehitystyö vesialalla” oli ensimmäinen kerta kun kuulin sinisestä biotaloudesta. Sinisen osasin yhdistää vesiin liittyviin asioihin, mutta biotalous vaikutti jo aika laajalta käsitteeltä.

Tutustuttuani asiaan minulle selvisi, että sinisellä biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävään käyttöön ja vesiosaamiseen perustuvaa liiketoimintaa. Tarkemmin Sinisen biotalouden kansallinen kehittämissuunnitelma sisältää neljä liiketoiminnan osa-aluetta: 1) Vesihyvinvointi ja -palvelut, 2) Vesibiotuotanto ja -tuotteet, 3) Vesiosaaminen, tieto ja teknologia ja 4) Energia, ravinteet ja teolliset symbioosit. Sekä määritelmä että osa-alueet koostuvat hienoista sanoista, mutta sisältävät ihan ymmärrettäviä käytännön asioita.

Vesihyvinvointi ja -palvelut liittyvät luontomatkailuun ja hyvinvointimatkailuun, joka pohjautuu puhtaisiin vesistöihin, vesiaktiviteetteihin, saunaperinteisiin, metsäluontoon, hiljaisuuteen, valoon ja ruokaan. Tavoitteena on kasvattaa matkailun ja palveluiden kysyntää kestävästi.

Vesibiotuotteet ja -tuotanto liittyvät kalastukseen ja vesiviljelyyn. Kalastuksessa tulisi hyödyntää vajaasti hyödynnettyjä kalavaroja sekä kehittää saaliista lisäarvon tuotteita, esimerkiksi lisäravinteita. Uudeksi tuotteeksi vesiviljelyyn suunnitellaan leviä, joita ei toistaiseksi kasvateta Suomessa teollisessa mittakaavassa. Levillä voisi kuitenkin olla useampiakin käyttökohteita, sillä ne ovat tehokkaita bioraaka-aineen tuottajia ja sisältävät runsaasti öljyjä, hiilihydraatteja ja proteiineja. Leviä voisi myös hyödyntää sitomaan ravinteita tai hiilidioksidia teollisuuden päästöistä.

Vesiosaaminen, tieto ja teknologia nimensä mukaisesti sisältävät tietotaidon vesihuollosta, vesivarojen hallinnasta, kestävästä hyödyntämisestä ja suojelusta. Maailmalla on kasvava kysyntä kaikelle tämänlaiselle osaamiselle: palveluille, tuotteille ja teknologioille.

Sinisen biotalouden osalta energiantuotanto koostuu uusista veteen liittyvistä energiamuodoista, kuten aaltoenergiasta sekä vedessä olevan lämmön tai vesibiomassan hyödyntämisestä. Vesistöjä rehevöittävän liiallisen ravinnekuormituksen hyödyntäminen voisi luoda uutta liiketoimintaa, samalla vesien tilaa parantaen. Teollinen symbioosi tarkoittaa teollisuuden eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta ja ainekiertoja. Esimerkiksi kalankasvatus voidaan yhdistää teolliseen toimintaan, jolloin kalankasvatus tarjoaa ravinnepitoista vettä ja teollisuus infrastruktuurin ja sähköä.

kuva9Yllä mainitut toimet ovat tarpeen maailman muuttuvan tilanteen takia. Ilmastonmuutos, väestönkasvu, kaupungistuminen sekä elintapamuutokset kasvattavat puhtaan veden tarvetta. Yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteistyöllä on mahdollista saavuttaa hyvä kokonaisratkaisujen tarjonta, myös kansainvälisille markkinoille. Tämä on yksi kehittämissuunnitelman peruspilareista.

Jo peruskoulussa lempiaineitani olivat biologia, maantiede, kemia ja fysiikka. Siksi hakeuduin opiskelemaan ympäristöteknologiaa, joka yhdistelee näitä luonnontieteitä. On myös hienoa, jos voin koulutukseni kautta olla mukana parantamassa ympäristön tilaa ja ihmisten oloja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tähän sininen biotalous antaa mielestäni hyvät raamit.

FacebookTwitterGoogle+jaa